HALUAN SIRKUKSEEN

Hyvät matkustajat, tämä on pikajuna Turkuun… Hyviä päätöksiä syntyy kuulemma ottamalla etäisyyttä kaikkeen. Tämän kuultuani huomasin istuvani sunnuntaisena aamuna junassa  puristaen käsissäni uutta punaista päiväkirjaa. Olin päättänyt etten lähde kotiin, ennen kuin päätökseni on valmis. Niinpä istuin Turun rautatieaseman rappusilla kirjoittamassa suunnitelmaani toiveeni touteuttamiseen. Tunnin kuluttua hyppäsin junaan, joka vei Helsinkiin. Myönnän, tässä ei ollut mitään järkeä, mutta se toimi. 

Haluan sirkukseen, esiintyjäksi ulkomaille.  Päätös jota lähdin miettimään liittyi hintaan, ja siihen olenko valmis maksamaan sen.  Siitä, minkä hinnan olen jo maksanut, ja oliko se järkevää. Voiko vielä vaihtaa suuntaa, kuinka suuriin kuoppiin on matkalla valmis, ja paljonko on valmis kasvamaan tavoitetta saavuttaessa. Olenko valmis ottamaan seuraavan asekeleen, sanomaan tavoitteeni ääneen ja asettumaan oppipojaksi. Pyytämään apua, ja kuulemaan sitä.  Asiaahan ei tarvitsisi edes miettiä, ellei elämään  liittyisi muita toiveita, tai tavoitteeni ei olisi niin kunnianhimoinen liittyen pelkästään yritykseeni. Olen halunnut päästä tähän tilanteeseen jo vuosia. Saada yritys siihen pisteeseen, että voin lähteä ulkomaille ja minulla on liiketoimintaa jonka luokse palata, joka ei kaadu vaikka olisin mukana erilaisissa projekteissa.  Pohja on sen suhteen kunnossa. Näen, että kaikki toimisi hyvin yhdessä. Haaveeni lähteä esiintyjäksi maailmalle on ollut mukanani aina, muistan käyneeni jo opinto-ohjaajan kanssa keskustelua sirkuskoulusta ja sen järkevyydestä. Se on ollut tosin hiljainen have, ja sen siirtäminen on ollut ainoa vaihtoehto, koska minulla on ollut koira ja alkava yritys. Varmasti myös riittämätön ammattitaito.  Hain sirkuskouluun joitain vuosia sitten, ennen kun aloitin yrittäjyyden.  Pääsin pääsykokeissa pitkälle, mutten sisään. Ymmärrän sen täysin, olin vasta aloittanut sirkuksen harrastamisen eikä minulla ollut mitään tietoa koko alasta. Kova into ja iso haave ei riittänyt.  Myöhemmin asiaa ajateltuna olen tähän tyytyväinen, koska koulun aikana olen saanut rakennettua brändin ja hyvän liiketoiminnan. Olen päässyt esiintymään ja kilpailemaan tankotanssissa, ja kirkastunut visiota esiintyjänä. Onneksi ajattelin jo silloin, että ammattitaidon voi hankkia muillakin keinoilla. Tosin en halua vähätellä sitä, miten toisenlainen tie olisi ollut, jos olisin keskittynyt vain taidolliseen kehitykseeni ja oman numeron luontiin. 

Sirkusunelmani nousi vuosi sitten isosti pinnalle, monen vuoden tasaisen vaiheen jälkeen. Vuosi sitten sormia napsauttamalla elämä aukesi, kuin napsautuksen kaikuna myös sulkeutui. Koirani kuoli, avasin uuden yrityksen ja korona sulki kaiken. Sirkusunelma olikin hetken aikaa mahdollinen, samoin haaveeni lähteä ulkomaille. Todellisuus oli kuitenkin se, että minulla oli uusi työntekijä, Tanssikoulun avajaiset, rikkinäinen sydän ja valtava aukko sisälläni koiran jälkeen. Viimeisen vuoden ajan korona on mahdollistanut yrityksen vakauttamisen, ja suunnitelman selkeyttämisen. Olen kopitellut ajatusta uudesta koirasta, vakaasta elämästä Suomessa, kouluttautumisesta ja yrityksen kasvattamisesta. Toisessa kädessä on ollut kiertuelämä ulkomailla ja ammattina sirkusartisti. Löydän itseni toistuvasti tilanteista, joissa keskustellaan tavoitteistani, ja alan sanoihin sekoillen ja itkua pidätellen kertomaan toiveestani päästä ulkomaille esiintyjäksi, ja nimenomaan sirkukseen. Olen miettinyt paljon, mistä tämä toive tulee. Minulle on arvokasta ja tärkeää suunnata herkkyytteni jonkin konkreettisen luomiseen. Haluan luoda esiintyen oman taideteoksen, ja kertoa tarinaa. Haluan haastaa itseäni, nähdä mikä on todellinen potentiaalini, ja kasvaa esiintyjänä. Ottaa etäisyyttä. Uskoa omiin kykyihin ja mahdollisuuksiin vähän enemmän, kun olisi sopivaa. Luoda ammattitaito joka yllättää itsenikin, oppia kaikki esiintyjänä olemisesta. Haluan, että elämässäni on asia joka vaatii kasvamaan, asettaa paineita ja siitä puhuttaessa saa kaiken muun tuntumaan selittämättömästi mitättömältä. Asia, joka selittäisi paljon ja loksauttaisi palaset kohdalleen. Luulen, että jotkut ihmiset vaan tietävät mihin suuntaan haluavat lähteä, ja visio on kirkas sen kummempaa syytä. Uskon, että suuntaa pitää hakea joskus jonkin aikaa, mutta luulen sen löytyvän jos on valmis paljaaltaan kahlaamaan elämää ja miettimään asioita. Tekemään asioita, jotka tuntuvat oikealta. Uskon, että jokainen ihminen ja tapahtuma matkalla näyttävät suuntaa, kaikki palaset loksahtavat kohdalleen ja käyvät järkeen menneisyyteen katsoessa. Se ei tarkoita, että jokaiselle tapahtumalle pitäisi löytää merkitystä tai selitystä. 

Viimeisen postauksen jälkeen elämässä on tapahtunut asioita, jotka ovat tuntuneet epäreilulta ja vaikeilta ymmärtää.  Joskus tarvitaan iso ja kohtuuttomalta tuntuva tuuppaus elämältä, jotta on valmis tekemään jonkun asian suhteen merkittävän päätöksen. Monestihan taitaa olla helpompi jäädä paikoilleen, ja välttää uuden syntymistä.  Jäädä siihen mikä toimii ihan hyvin, ja se taitaa olla meissä aika syvällä.  Luulen, että unohdetaan etsiä sitä mikä veisi meidät takaisin kotiin. Pitäisi meidät lojaalina itsellemme. 

Uskon vilpittömästi ja lapsen tavoin, että pääsen sirkukseen. Se millaiseen ja minkälaisella sopimuksella on toinen juttu. Kuinka paljon enemmän se vaatii työtä kuin uskoisikaan, sitä en tiedä. Tiedän kuitenkin sen, että jos ihminen haluaa esiintyä, se on mahdollista ja suunta tarkentuu ajan kuluessa. Elämää on mahdoton suunnitella etukäteen, asettaa tarkkoja tavoitteita ja olettaa niiden totuetuvan. Suuntaa voi joutua muuttamaan moneen kertaaan yrittäessä seurata kohtaloaan. Se mitä asioita tekee tässä hetkessä, näyttää sen missä ollaan tulevaisuudessa. Onko elämä arvojen ja suurien toiveiden mukaista. Onko mukana asioita, jotka heiluttavat venettä ja vaativat nostamaan tasoa ja tovoittelemaan tähtiä. Tekeekö asioita jotka uudistavat sinua ja tapaasi ajatella maailmaa.  Kasaamalla oikeat ihmiset ympärille, ymmärtämällä miksi, maksamalla hinnan ja uskomalla suunnan olevan oikea pääsee sinne minne haluaa. Matkalla tarvitaan varmasti myös onnekkuutta, pitkäjänteistä tekemistä ja kärsivällisyyttä. Asialla ei ole kiire, ja joitain asioita ei voi tai tarvitse kirittää. 

Uskon, että elämässä on muutamia käänteentekeviä ja merkityksellisiä päätöksiä. Matkalla sirkusartistiksi yksi käänteentekevä hetki on tapahtunut, toiveeni näyttää kirkkaammalta kuin koskaan. Olen sanonut tavoitteeni ääneen, asettunut oppipojaksi ja löytänyt matkalleni apua. Olen siitä tosi kiitollinen elämälle, ja matkalla oleville ihmisille. Tietenkin myös minulle rohkeudesta sanoa toiveeni ääneen. 

<3 Nita 7.2.2021