Käsilläseisonta,  kesä

IHANA KESÄ- VAI?

Missä mennään? Onko kaikki jeees? Missä sometus? Mitäs nyt? No enpä tiiä!

 

Hirveet odotukset, ihanaa kun tulee kesä. Ihanaa kun kiertue loppuu. Ihanaa kun ei oo aikatauluja. Vai onko? Voisin kertoa siitä, että oon tavannut sairaan mielenkiintoisia ihmisiä, nukkunut pitkään, palautunut, treenannut hulluna, kisaillut, ja rakentanut suomen parhaita kässäri verkkovalmennuksia ja vaikka mitä siistiä. Suunnitellut päätöspartyjä, ja ollut vaan.  Mutta jos nyt kuitenkin päällimmäisiä fiiliksiä vähän avaan..

 

Ensinnäkin kesä on aina stressannut mua, koska pitäisi olla ihan sairaan hauskaa, kun sitä kerran ootetaan niin paljon. Someakaan ei uskalla edes kesäisin katsoa, koska kaikki on siellä missä mäkin muka haluaisin olla. Missä se sitten on? Niinpä, ei sieltä edes löydy mitään missä haluaisin olla, ja oikeastaan haluaisin olla jossain missä kukaan ei vielä oo ollut. Enhän mä todellakaan selaa edes somea normaalisti, saatikka vertaile elämääni kenenkään toiseen. Vielä vähemmän stressaan turhuuksista, niinkun siitä, että on tylsää. Pelkäsin että kiertue tekee musta helisevän kuoren, mutta jos joku niin tää “lomailu” 😀

Ootin kesältä myös aikatauluttomutta, mutta se tarkottaa, että ensi viikon kalenterissa on tasan kaks merkintää.  Mikä on ollut tarkoituskin, mutta samalla se tarkoittaa sitä, että on tulossa pirun tylsä viikko. Kaikki merkinnät mitä on ollut, oon oikeestaan perunut. Festarit ei huvittanutkaan, ei oo huvittanut lähteä tanssimaan edes pöydillä. Ööö mitä ihmettä, oon oottanut koko kiertuevuoden, että pääsen festareille,ja lojumaan vaan kamujen sohvilla, ja reivaamaan hullun lailla. Todellisuushan on se, että peruin festarit, ja menin treenaamaan. Ahdistun jos vietän päivänkin jonkun sohvalla, ja ootan vaan syksyä ja kaikkia siistejä juttuja mitä oon kehitellyt.  Mikään tavallinen ei nyt vaan huvita, ja se toisaalta pelottaa mua vähäsen. Oikeesti se johtuu siitä, että tätä on jatkunut jo muutaman viikon.  Ainut mistä saan kunnolla kiksejä, on tulevat päätöspartyt, mihin suunnittelen semmosta spektaakkelia mitä ei oo ennen nähty. Toinen juttu mikä vähän säväyttää on se, että ajattelin räjäyttää muutamalla jutulla potin syksyllä liittyen yrityshommiin. See, kaikki mikä hetkauttaa on aika valtavaa. Mitä tää nyt sitten on? Seuraavan kahden viikon kalenterimerkinnät voi laskea melkein yhden käden sormista, ja keväällä sormet ei riittänyt edes päivään. Rehellisesti, ei tää elämä elämä rentoillen ja samassa paikassa taida olla kuitenkaan mua varten. Irtisanoin kämpänkin eilen, ja ajattelin ostaa pakettiauton ja suunnata johonkin seikkailuun heti kun saan antaa avaimet seuraavalle tyypille. Ajattelin, että voisin olla kuukauden kiertueautossa, mökillä, ja kierrellä pitkin suomea, ennen Helsinkiin muuttoa. On varmaan tehnyt hyvää vaan olla, mutta en mä tästä oikeesti erityisemmin nauti. Oon tehnyt duuneja toki hulluna, ihan normaalisti, mutta eihän tässä paljoa mitkään toimistopäivät väsytä. No on mulla oikeesti ollut kivaakin! 😀 Päällimmäisenä viimeiseltä kuukaudelta kiertueen jälkeen nousee vaan tylsyys esiin, ja se, että oisin halunnut lähteä kaikkialle, ja samalla löytää jotain mistä saisi jotain fiiliksiä. En mä saa fiiliksiä siitä, että mun elämä pyörii 10km säteellä, ainakaan paria viikkoa pidempään.

 

Okeiokei, on tässä jotain hyvääkin ollut. Huomaan, että oon jo lähtötelineissä valmiina seuraavaan spurttiin, mikä on loistava juttu. Väsymyksestä ei oo tietoakaan, ellei tylsyysväsymystä lasketa. On ollut myös kiva tavata myös uusia ihmisiä töiden ulkopuolella, mitä en oikeestaan oo puoleen vuoteen jaksanut tehdä. Se on hassua miten kaukaiselta ajatukselta se nyt tuntuu, että eniten tekisi mieli päästä pimeään huoneeseen, niin ettei mistään kuulu pihahdustakaan. Nyt vaan haluisin johonkin missä maa järisee jalkojen alla, ja huomaa olevansa elossa. Luulen, että  tästä kahdesta viikosta kun selviän, oon todellakin valmis uusiin seikkailuihin ja maailmanvalloitukseen. Hassua, koska normaalisti en haluaisi olla missään muualla missä milläkin hetkellä oon. Ja osaan mielestäni elää hyvinkin rennosti hetkessä. Ilmeisesti vaan sillon, kun siinä on jotain missä elää, eikä vaan olla. Ja miksen sitten voi tehdä jotain mikä ei oo tylsää? Koska tää tekee todellisuudessa tosi hyvää, ja tiedostan, että on jokseenkin välttämätöntä tähän hetkeen.

 

Mitä muuten on tää kauan uhottu maailmanvalloitus? Siitä tuun kertomaan paljonkin, mutta Helsinkiin muutto on yksi isoimmista jutuista. Kaikki oikeastaan on tarkoitus viedä seuraavalle levelille, ja lopettaa puuhastelu. Uskon, että se sisältää paljon sellaista mitä en uskalla kuvitellakaan vielä. Oon kelaillut ja kirjoitellut paljonkin tässä tylsyyksissäni, ja yrittänyt päästä ajatuksissa boksin ulkopuolelle. Sekin hyvä tässä tylsyydessä on ollut, että sinne on takuulla päästy, ja mun vuoden pläni näyttää entistä kunnianhimoisemmalta, ja siltä että joutuu laittamaan itseään kunnolla  taas likoon jos meinaa ehjin nahoin selvitä. Tarkoitus on päästä myös semmoiseen pisteeseen, jossa vähän pitää kasvaa, ja minkä toteuttamiseen ei olisi vielä rahkeita. Sairaan siisti vuosi siis tulossa!

Teen teille pikimmiten myös tilinteon kisoista, ja tulevista päätöspartyistä. Tää oli vaan tämmönen heinäkuun tylsyyspuhallus!

Ja hei, etenkin äiti. Kaikki on oikeesti jees, mulla on vaan vähän tylsää ja tavallista (kyllähän sä sen tiiät ja varmaan arvasitkin)

 

 

 

Puss, ja jaksetaan vielä pari viikkoa!!

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *