Käsilläseisonta,  kiertue,  Minusta,  Rohkeus,  Unelmat

PARTYT PAKETISSA- HAASTE KÄDESSÄ

Partyt kunnialla takana. Hankala tiivistää tämmöistä isoa kokonaisuutta yhteen tekstiin, yritän parhaani. Edellisestä postauksesta saattoi paistaa pieni paniikki, ja lähimmät tyypit osasivat takuulla lukea rivien välistä aidon kauhun tapahtuman suhteen.  Isoin pelko oli tietysti siinä  miten me saadaan väkeä paikalle, ja miten ylipäätään kaikki saadaan sujumaan täydellisesti. Oon tosi tyytyväinen tuohon tapahtumaan ja siihen, miten saatiin kaikki toimimaan just silleen kun pitikin. Tämä oli kaiken huolen ja stressin arvoinen juttu, sellainen mikä ei kaduta pätkääkään jälkeenpäin.  Hankala myös osata kohdistaa kiitokset oikeaan suuntaan, ja kiittää riittävällä tavalla kaikkia näkyvästi mukana olleita, sekä pieniä auttajia taustalla. En myöskään halua vähätellä omaa panostani tämän suhteen. Omaa tason nostoa, nöyrtymistä, ja kasvamista tapahtuman rinnalla. Tää oli yks uhkarohkeimmista jutuista, mitä oon tehnyt yrittäjänä. Tää vaati myös enemmän pokkaa ja röyhkeyttä, kun aluksi ajattelin. Oon suoraan sanottuna tosi ylpeä tämän homman maaliin saattamisesta. 

 

Partypäivä meni itsessään ihan täydellisesti. Me mentiin pienellä porukalla Himokseen mökkeilemään edellisenä päivänä. Tekemään viimeisiä kenraaleja, ja hiomaan kaikki osaset kuntoon. Partyaamu alkoi mun 150:llä kässäriworkshopilla, ja tupa oli täynnä! Päätapahtuma oli illalla, ja siellä oli oman performanssini lisäksi tuttujeni esityksiä. Kaivoin tapahtumaan esiintymään kaikki timanttisimmat tekijät ympäriltäni, ja kysyin heitä silmiä räpsytellen mukaan.  Illalla toteutettiin myös yksi pitkäaikainen unelmani. Pääsin esiintymään mun ystävien säestämänä. Tuosta oon haaveillut jo luisteluajoista lähtien.  Illan kruunasi Johannes Hattunen, joka olikin tapahtuman pääesiintyjä.  Kaikki meni tosiaan hienosti ja just niin, kun oltiin suunniteltu. Toki on muutama juttu mitä olisi voinut tehdä paremmin, mutta se taitaa kuulua asiaan. Tiedetäänpähän ainakin miten seuraava tapahtuma potkaistaan vähän lähemmäs pilviä. Ja kyllä, näitä on tulossa lisää. Ei kerrota Assari-Annikselle vielä tästä. Lupasin meinaan, ettei hetkeen tehdä mitään tämmöisen ison riskin juttuja. Lupasin myös itselleni, etten vie itseäni näin äärirajoille hetkeen. Suuntaan riskit hetkeksi muualle, lupaan. Meitä molempia säästääkseni.  

 

Kässärikiertue lähti haasteesta liikkeelle, samoin Partyt. Lievästi yllytyshulluna halusin pyytää yleisöltä apua uuteen hulluun idikseen. Arvoimme siis yleisön toimesta haasteen, jota lupasin lähteä toteuttamaan Partyjen jälkeen. Salaa toivoinkin tämän voittavan, Talent kutsuu!
Tapahtuman järkkääminen oli sinänsä tosi siistiä, vaikkakin paljon työläämpää, kun osasin ikinä odottaa. Osaksi varmaan siksi, että tämmöistä kokonaisuutta ei kuuluisi tehdä muiden duunien rinnalla itsekseen. Tää projekti muistutti mua eniten siitä, että osaisi katsoa vieläkin tarkemmin ympärilleen ja ihailla. Ymmärtää, että osaamista ja apua on tarjolla, ja ihmiset haluavat auttaa. Yksin ei tarvii sätkiä betoniseinien piirittämänä. Tapahtuman järkkääminen auttoi mua muistamaan ihmisten pyyteettömyyden, ja ystävien tärkeyden. Kuinka tärkeää voikaan olla, kun joku haluaa tulla projektiin muuten vaan mukaan. Tai miten tärkeää on se, kun sulle soitellaan ja kysellään jaksamista. Etenkään kun et oo sitä tajunnut itse tehdä oman selviämisen rinnalla. Joskus pää on vaan liian syvällä omissa jutuissa, ettei meinaa nähdä yksiötään kauemmas. Se on pelottavaa, mutta tätä varten ystävät ovat suuntaan ja toiseen. Yritän olla muutenkin rasittamatta ja pitkästyttämättä heitä yritykseeni liittyvillä asioilla. Siksi tämä duuni saattaa tuntua tosi yksinäiseltä. Sen huomaa vasta sitten, kun on jotain kenen kanssa jakaa näitä asioita ja ajatuksia. Oli tärkeetä saada viime metreillä ihan lähipiiriä mukaan tapahtuman rakentamiseen, ja jotain kelle soittaa, kun happi meinaa loppua. Tapahtuma muistutti myös siitä, että pitää osata kontaktoida oikeita ihmisiä ympäriltä. Siitä, että on ok soittaa vanhalle opettajalle ja shakkiseuraan yhteistyön ja näkemysten toivossa. Näiden tuottavuudesta ja järkevyydestä ei puhuta. Puhutaan vaikka siitä, että epämukavuusalueelle tuli kiilattua itseäni päivästä toiseen.

Jossain kohtaa valmisteluita mietin, että mitä täällä tapahtuu. Mun tarkoitus oli rakentaa urheilijabrändi. Päästä kisaamaan rauhassa, ja treenaamaan just niin paljon, kun haluan. Rakentaa oma tanssisali Helsinkiin, ja buukata esiintymisiä. Missio itsessään on aika kunnianhimoinen myönnetään, mutta nyt oltiin pahasti sivuraiteilla. Löysin itseni pänttäämästä “tapahtuman järjestämisen abc” kirjaa. Oliko visio brändistäni sittenkin ihan väärä, missä kohtaa mokasin kaiken? Painan sairaan pitkää päivää, ja oon ihan äärirajoilla joinain päivinä. Isoin tavoite mulla on ollut päästä esiintymään isoille lavoille, ja tavoittaa mahdollisimman suuri ihmismäärä. Onhan tääkin luovaa, mutta ei nyt ihan sitä mitä ajattelin. Lehtihaastatteluja kertyi Partyjen ympärille ennätysmäärä, ja sain pulista myös muutaman henkilöhaastattelun. Niissä kyseltiin unelmista, joka ravisutti mua takaisin maan pinnalle.  Ei voi olla totta, täähän on just se mihin oon pyrkinyt. Oon tavoittanut just tuhansia ihmisiä tapahtumalla, ja kiertueellani. Inspiroinut ihmisiä blogin puolella (palautteiden perusteella), ja oon valmistautumassa esiintymään Himos Areenalla. Samaan hengenvetoon jatkamaan matkaa Italiaan, ja vieläpä kisoihin.  Ei me nyt niin sivuraiteilla ollakaan, vaan just siinä missä pitääkin. Tiputus todellisuuteen Partyjen jälkeen on oikaissut mun mieltä tämän suhteen vieläkin ronskimmin. Mulla istuu tuossa vieressä ihminen, kuka on buukkaamassa mulle esiintymisiä kesälle, ja ompelemassa esiintymisasua. Kyselemässä miten jaksan, ja haluisinko pitää vapaapäivän. Oon löytänyt timantin tuohon viereeni, kuka auttaa mua viemään tätä brändiä just sinne mihin ikinä haluan. Kysyn vaan, miten tässä näin kävi!

Tai en oikeastaan. Ei tähän helposti oo päästy. Ei ilman sairaan hyvää strategiaa ja selkeetä missiota. Ei ilman riskejä, eikä ilman sairaan kovaa duunia. Ei ilman jäätävää luottoa omaan osaamiseen, eikä ilman uskomattoman kovaa paloa tähän hommaan. Ei ilman uhrauksia. Tämä vielä tarkennuksena teille, jotka olette joko suoraa tai vitsin varjolla kommentoinut homman helppoutta.  Nyt nostan jalat pöydälle, ja pakotan itseni rauhoittumaan. Ainakin hetkeksi.  Voittoja ja saavutuksia olisi tärkeää juhlistaa, ja pysähtyä fiilistelemään. En tiiä uskaltaisinko raapustaa tuohon seinään jotain voiton merkkejä, vai varaisinko lennon sinne Afrikkaan. Keksin kyllä jotain. Sitä ennen istun tiukasti kunniainhimoni lyttyyn, ennen kun se kohtaa jonkun uuden mahdollisuuden.  Päästän sen pian taas lentoon täältä yksiöstäni. Se tulee lentämään taas vähän korkeammalle, vannon!

 

 

Muista rokkailla<3

tärkeetä että oot siellä,

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *