Käsilläseisonta,  kiertue,  Minusta,  valmennus

TEE ENSIN- AJATTELE SITTEN

Noniin, kahdeksankymmentä kaupunkia kierretty. Loppu onkin pelkkää laskettelua. Tuntuuko missään, kysyi eilen Raaseporin paikallislehteen juttua tehnyt mies. Arvatkaa oliko vaikea pitää pokkaa, se oli kolmas workshoppi sinä päivänä, olin nukkunut niin vähän (lue 7h, eli mulle vähän) joten näytin totaaliselta zombilta. Oon ollu viikon myös mökillä ilman juoksevaa vettä, joka ei ainakaan teen olosta hehkeämpää. Tokaisin vaan, että kato nyt mua, ja nauroin päälle. Tänään jos kysyttäisiin, tuntuuko missään, niin vastaus olisi toinen. Nyt on edessä kolmen päivän kiertuebreikki. Tässä on takana melkoinen tukistus, ja toukokuu on tykitetty näitä kaupunkeja kyllä melkoisella tahdilla. Lehtijuttuja tehdessä eka kysymys heillä on aina, miksi tällainen tempaus? Eka vastaus on yllytyshulluus, mutta eilen lisäsin vielä, että tapana on tehdä ensin ja ajatella sitten.

Lisäsin myös: Jos haluaa saavuttaa jotain, niin mun mielestä rajoilla pitää käydä. Jos elää boksissa, kaikki jää melko pieneksi. Myönsin kyllä, että rajat alkaa tosiaan löytymään.  Mistä sen sitten tietää? Kiertueaamuna kun menee tankkaamaan, ja meinaa alkaa itkemään, kun bensakorkki ei aukea (okei vartin yrittämisen jälkeen), mutta kuitenkin. Kiitos sinulle tuntematon mies kuka avasit sen ihan vakavalla naamalla, itse en siihen ehkä olisi sinun tilanteessasi pystynyt. Sen tietää myös siitä, kun viimeisessä kiertuesalissa kysytään mistä mä tulin, ja en osaa vastata lukuisista ehdotuksista huolimatta. Enkä muista mitä piti sanoa sen jälkeen, kun esittelyssä on kertonut oman nimensä, enkä oikeastaan mitä piti tehdä ensimmäisen lämmittelyliikkeen jälkeen. Ei hätää, kuulostaa pahalta, mutta nyt on muutama vapaa. Ja mun tekis mieli eniten mennä pimeään huoneeseen ja nukkua jossain isossa sylissä eikä puhua mitään kolmeen päivään.  Oon muuten huomannut, että timanttisimmat workshopit on sillon, kun voisi ennustaa katastrofia. Eilenkin koko päivä, ja kaikki kolme workshoppia oli ihan täydellisiä! Sillä on niin vaikea edes puhua siitä, että välillä on väsynyt tai pihalla (tottakai!) kun nuo on niin siistejä päiviä, ja musta todella tuntuu, että tää on yks siisteimmistä jutuista mitä oon ikinä tehnyt. Kelatkaa nyt, ihan loppuunmyytyjä saleja, ja uusia huikeita tyyppejä ja lämpöisiä vastaanottoja kaupungista toiseen.

 

Tää rajojen löytäminen on hirmuisen jännittävää, ja todella tarpeellista. On myös kiinnostavaa nähdä kuinka paljon oikeasti jaksaa, jos vaan painaa kaasua enemmän pohjaan. Tän kanssa saa olla toki varovainen, ja tästä varotellaankin paljon. Varotteleisin itsekin, jos joku vetäisi mun ystävistä näin. Tunnistan myös sen, että tässä mennään varmasti vara-akuilla, ja kiertueen jälkeen saatetaan läsähtää oikein kunnolla maihin. Sille on varattu aikaa, ja olen siihen varautunut, ainakin henkisesti. Odotan sitä mielenkiinnolla, koska oon aina vetänyt melkoisella tahdilla jokaisen asian kanssa, joten mun jaksaminen monen asian kanssa on aika isoissa lukemissa. Ainakin luulen niin. Se onkin kiinnostavaa, mitä kroppa ja mieli sanoo kiertueen jälkeen. Enimmäkseen tunnen nimittäin olevani tosi hyvissä voimissa. Jos olisin elänyt mukavuusalueella viimeisen vuoden, ei oltaisi tässä. Sanoisin, että tää on ollut välttämätöntä, ja yksi suunnannäyttäjistä tulevaisuutta varten. Tiedostan tosi hyvin, että oman urheilun kannalta tämä kaksi viimeistä kuukautta ei ole paras veto. Toisaalta, mun kässärit ei olisi ikinä kehittynyt tähän pisteeseen ilman kiertuetta, ja tämä on kutenkin vaan pari kuukautta. Seuraava vuosi onkin rakennettu täysin muut tavoitteet edellä. Ehkei tää siis täysin katastrofi olekaan ollut urheilua ajatellen. Harva olisi varmaan urheilija tehnyt näin, mutta ehkä tää tyyli sopii mulle. Who knows.


* Kuvat Krisztian Kosa (iso kiitos, nää on ihan mun lemppareita!!)

Täällä mökillä tosiaan viikon yksin olleena, oon kerennyt suunnittelemaan kesää ja syksyä. Mitä haluan, missä haluan olla, ja mihin suuntaan viedä mitäkin osa-aluetta elämässäni. Näitä kaikki tuun avaamaan pikkuhiljaa, kun saan varmuutta asioihin. Eilen oli muuten eka päivä yrittäjänä yksin, ilman mitään fränkkärisominuksia.  Se jos joku on jäätävän siistiä, ja tekisi mieli käydä hakemassa pullo kuplivaa. Se tulee mahdollistamaan mun maailmanvalloitussuunnitelman. Ei se pullo, vaan sooloyrittäjyys hehee.

Nyt kuitenkin voisin ottaa pari askelta lähemmäs maan pintaa, ja lähteä etsimään sitä isoa syliä ja pimeää huonetta.

 

 

Rakkautta,

 

 

 

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *