Inspiraatio,  kiertue,  Minusta,  Nita Lehto,  Rohkeus,  Unelmat,  valmennus,  verkkovalmennus

KIERTUEKUULUMISET JA LAAJENNUSHAAVEET

Terkkuja Lapista, tai tavallaan jo Helsingistä! Viikon kässärikiertue on nyt takana, Turku, Hämeenlinna, Levi, Keminmaa, Rovaniemi, Tornio, Kemijärvi ja Raahe. Seitsemän päivää ja kahdeksantoista workshoppia. Yöpymispaikkoina kummitustaloja ja leikkimökkejä. Ihania ihmisiä ja tuskaisia kilometrejä lumipyryssä. Uusia paikkoja ja tärkeitä kohtaamisia. Nyt on kuivaksi puristettu sieni, täynnä siistejä ja kasvattavia kokemuksia.

 

Kirjoittelen nyt Helsingistä, tultiin eilen yöllä kotiin. Katse käännetty tuleviin juttuihin, ja laajennushaaveisiin. Paljon on tapahtunut kaiken suhteen, ja oon parhaani mukaan yrittänyt pitää pään kylmänä ja sydämen lämpimänä, niin kuin annettiin ohjeeksi uusien tuulien puhallellessa. Kerroin aiemmin, että tiimini on kasvanut yhdellä ihmisellä, ja ollaan saatu melkoisesti kaasua painettua pohjaan. Oon saanut tilaa luoda uutta, ja sitähän on tullut. Oon haaveillut tanssisalin avaamisesta Helsingin päähän jo jonkun aikaa. Pidin realistisena avata se keväällä, ja siinäkin oli vähän optimistisen luonteeni lisää. Sain kuitenkin Italian kisareissulla pakottavan tarpeen avata sen paljon aiemmin. Oikeastaan heti. Mitkä muka olisi niin merkittäviä syitä avata se vasta keväällä?

Mietin tätä lentokoneessa matkalla kotiin, ja sain hyvinkin nopeasti kumottua kaikki ajatukseni. Koneen laskeuduttua puhelua siis Assari-Annikselle, ja seuraavaksi hänen tehtävälistalleen tilojen etsintää.

 

Eniten mun ruokahalua lisää uuden luominen ja asioiden vieminen eteenpäin. Mulle on tärkeetä luoda uusia juttuja, ja päästä toteuttamaan itseäni, ja nostamaan rimaa viikko viikolta korkeammalle. Tykkään hirmuisesti tavallisesta arjesta, kunhan mun duuni on tarpeeksi jännittävää ja kiinnostavaa. Sen pitää kehittää ja haastaa jatkuvasti. Tähän onkin ollut tosi tärkeää löytää oikean tyyppinen ihminen mukaan. Sellainen, joka ei lyttää mun päivittäisiä uusia ideoita, eikä siunaile niiden riskejä ja mahdottomuutta. Miten tällainen tyyppi voi löytyä? Mulla meni tuon assarin palkkaaminen fiiliksen mukaan, niin kun mulla tuntuu päätökset pitkälti muutenkin menevän. Luulen, että tuollaista päätöstä ei voi muulla tavalla tehdäkään. Mulla ei ollut oikeastaan mitään toiveita kenenkään palkkaamisesta, ennen kun se pamahti kirkkaana mieleeni. En ollut niin väsynyt, että olisin ollut huoneen nurkassa puhaltelemassa pussiin, vaan ennemminkin hoksasin, että saisin hommia paljon enemmän eteenpäin, jos mulla olisi tässä apukäsiä. Kyselin mielipiteitä ympäriltäni, ja idea oli kuulemma hyvä. Kunhan en palkkaisi kokopäiväiseksi. Siinä olisi kuulemma vähän liikaa riskejä, eikä hommakaan muiden silmiin voinut olla niin paljoa. Mun ajatus tästä taas oli se, että hommaa on just niin monelle, kun haluan. Mietin, jos ihminen on kokopäiväisesti viemässä mun hommia eteenpäin, tää laajenee paljon nopeammin ja isommalle. Tietäisitte vaan missä on mun silmissä tavoitteet tässä yrityksessä hehee. Siispä kättä päälle, ja tervetuloa kokopäiväiseen duuniin Annis. En aluksi ajatellut, että meistä tulisi tosi läheisiä, ja hänestä tulisi melkein yksi mun läheisimmistä ihmisistä. Hän tulisi tietämään musta kaiken. Tilin saldon, ja tavan käyttää rahaa. Tavan elää ja pyörittää yritystä. Hän on tietysti tavannut kaikki mun lähimmät ihmiset, äidin, siskon ja kaikki rakkaimmat ystävät. Kuullut suurimmat haaveet ja isoimmat pelot. Nähnyt karuimmat hetket, ja sen kun oon onneni kuukoloilla ja pursuan ideoita. Tää olisi jännittänyt mua paljon enemmän, jos olisin tajunnut tän ennen hänen palkkaamistaan.

 

Halusin löytää oikeimman henkilön, en sopivinta.

 

Väitäin, että tää valinta osui nappiin. Laajennusjutut ovat menneet tosi vauhdilla eteenpäin, ja vuosikello alkaa näyttää tyhjältä. Siis vuoden 2020. Hommat on saatu toteutettua paljon nopeammin, kuin ajattelin. Unelma omasta salista, ja urheilijan elämästä näyttää taas viimeisien kuukausien johdosta paljon kirkkaammalta. Ajattelisin, että kevättä kohti saisin omaa panostani irrotettua toimistohommista, ja oltaisiin lähempänä täydellistä balanssia treenein ja palautumisen suhteen. Tiedostan, että nyt menee taas aika vauhdikkaasti, eikä homma ole täydellisessä balanssissa tällä hetkellä palautumisen suhteen. Ajattelen sen kutenkin niin, että tässä parin vuoden aikana on saatu rakennettua niin vakaa markkina asema ja pohja kaikelle, että se on kannattanut. Toki uusien yrityksien ja ihmisten palkkaaminen tuo painetta, mutta vain väliaikaisesti. Psyykeen kannalta on tosi tärkeä saada jakaa yrittäjyyteen liittyviä juttuja jonkun kanssa, ja muutenkin nähdä kovan duunin takaa, että hommat etenee paljon nopeammin, kun oon osannut toivoa. Ihme jos ei etenisi, kun niiden eteen paiskitaan kovasti hommia. Haluun muistuttaa, että haaveilen tosiaan balanssista treenin ja levon suhteen, mutta tää duunien paiskiminen on mun mielestä aivan sairaan siistiä myös. Tässä hetkessä oon tosi tyytyväinen kaiken suhteen, enkä haaveile kaiken olevan paremmin, kun saan levon ja treenin balanssiin. Toki se on kirkas tavoite, jota kohti mennään, mutta sen saisi helpommallakin. Olisin ollut siinä tilanteessa jo jonkun aikaa sitten, jos olisin malttanut, enkä haluisi rakentaa uraa urheilun ympärille. Voisin vaikka opiskella, tai tehdä hanttihommia vakiduunissa. Tää on valinta, johon oon tosi tyytyväinen. Tähän hetkeen, niin kuin jokaiseen menneeseenkin hetkeen.

Ennen salia viimeistellään vielä tammikuussa starttaavat verkkovalmennukset, joita tulee kymmenen uutta. Niistä oon myös super innoissaan, koska oon pitkään halunnut laajentaa hommaa niidenkin suhteen. Sitä missä mentäisiin ilman assarin palkkaamista, en tiedä. Oon tosi iloinen, että uskalsin ottaa sen rohkean askeleen, vaikka se tuntui tosi hurjalta.  Kannatti pitää oma pää kylmänä, ja mennä siinne suuntaan mikä itsestä tuntui oikealta. Tiedän tarkasti mihin suuntaan haluan mennä, mutta tietysti se pelottaa välillä. Sanoin että teen päätöksiä fiiliksen mukaan, mutta se vaatii välillä tosi kylmää päätä ja avantoon hyppäämistä. Tiedän mikä on oikea suunta, mutta ne usein vaatii tosi isoa kasvamista ja nöyrtymistä. Uuden oppimista ja selkärankaa.

Nyt happea kiertueen jälkeen, ja joululoma synttäreineen kiikariin.

 

Ihanaa joulun aikaa, ja muistakaa syödä suklaata!

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *