Äkkilähtö saaristoon

Istun kalliolla vilttiin kääriytyneenä, edessä kimmeltää meri, jossa uiskentelee kaksi joutsenta. Olen lomalla! Läppäri on huojuvalla pöydällä edessäni, joka on taustalla olevan meren värinen. Aurinko paistaa täydeltä taivaalta, olen vähän liikuttunut maiseman kauneudesta. Tämä on toinen päiväni keskellä saaristoa, jossa minulla on oma kallio ja hirsimökki. Kello on sen verran, että minun pitäisi olla pitämässä satubalettia Tuusulassa. Otin eilen äkkilähdön saaristoon,  pakenin röyhkeästi vastuitani ja velvollisuutta seurata nopeasti muuttuvia rajoituksia ja töiden toteutumista. Halusin puhaltaa pelin poikki hektiselle ja nopeasti muuttuvalle arjelle, jota fanitan ja kauhistelen samaan aikaan. On erikoista, miten voi samalla saada tosi paljon voimaa siitä, että vie eteenpäin intohimoprojekteja älyttömillä työtunneilla. Vastaavasti kammoksuu suorituskeskeistä ja hektistä arkea, ja haluaa paeta keskelle Afrikkaa koiran ja komean miehen kanssa. 

Olen viimeisen kuukauden aikana väläytellyt tarvetta omasta seikkailusta, ja tarpeesta vetää happea itsekseen. Tilanne töiden osalta on ja on ollut nopeasti muuttuva, joka on vaikeuttanut arjesta irtaantumista. Ylipäätään tämä aika on vaatinut uusia ratkaisuja ja hyvin nopeaa toimintaa useamman kuukauden, joten ei ole tuntunut mahdolliselta irtaantua siitä.  Sympaattiset lomayritykset ovat kääntyneet siihen, että olen sammutellut tulipaloja ja hoitanut asioita eteenpäin keventääkseni seuraavaa viikkoa. Minulla on myös hyvin tavoitteellinen treenikausi käynnissä, ja melkoisen tiukka aikataulu uuden koreografian suhteen, joka on myös siirtänyt ajatustani lomasta. Haluan saada numeroni kesäkuuksi esiintymiskuntoon. Löysin edellisellä viikolla taiteiljaresidenssin, joka oli kuin viimeinen tönäisy tauolle ja Siperiahaaveelle, minun oli päästävä sinne.

Päädyin lopulta varaamaan paikan Turun saaristosta. Täällä on oma mökki ja tarkat vaatimukseni täyttävä maisema. Meri ja oma kallio etupihalla.  Paikka on täydellinen, siis hyvin kaunis. Tulin tänne ilman mitään suunnitelmia kirjapinon, ukulelen, kaiuttimen, piirrustuslehtiön ja päiväkirjan kanssa. Halusin vain viettää aikaa ilman puhelinta. Vaihtaa paikkaan, jossa minulta ei vaadita mitään eikä minun tarvitse ratkaista asioita. Yritän parhaani mukaan arjessa kuulla itseäni, ja välttää reagoimasta jokaiseen tökkäisyyn. Kirjoitan paljon ja yritän rauhoittaa päiviini hetkiä, kun voin vaan tuumailla ja ihmetellä kaikkea.  Tietää missä mennään, ja mitä kuuluu kaiken keskellä.  Tästä huolimatta viikko omien ajatuksien ja suljettujen puhelimien kanssa tuntui hyvin jännittävältä. Työroolin takana olen hyvin ujo, arka ja hiljainen mietiskelijä. Työroolin nähtyään kukaan tuskin uskoisi miten paljon pidän vetäytymisestä ja kirjoitan ajatuksiani ylös kynä sauhuten vaikka kokonaisen viikon yksin mökillä hieman pelokkaana. Töiden takia ja ansiosta olen oppinut olemaan huoletta esillä, ja heittämään kuivaa huumoria isommallekin väkijoukolle hyvin rennoin elkein ja asiantunijan roolissa. Oppinut vielä nauttimaan siitä hyvin paljon, vaikkakin sosiaaliset tilanteet kuluttavat minua paljon, etenkin sellaiset joita kannattelen ja joiden tunnelmasta olen vastuussa. Olen aiemmin tehnyt seikkailuita ja lomia itsekseni, mutta mukani on ollut koira. Oli yllättävän pelottavaa olla reissussa ihan yksin, uskon sen tehneen todella hyvää. On ihanaa löytää tällaisilla retkillä tuo pelokas tyyppi esiin, ja uskon niiden olevan osittain  seikkailujeni tarkoituskin. 

Täällä ei ole juoksevaa vettä, ja astiat pestään pihalla. Lämmitys tulee takasta, ja peseytyminen onnistuu vadeissa. Parkkipaikka on kallioiden takana, joka kertoo paikan rauhallisuuden lisäksi siitä, että saaristoon ei olisi hyvä tulla kesäkengissä ja paljaissa nilkoissa kyiden takia. Pienen itkukohtauksen ja äidin kontaktoinnin jälkeen täällä on kuitenkin ihanaa. Käärmeet ovat pysytelleet piilossa kenties kohtuuttoman kovaäänisen, ja kepillä kolistelevan liikkumistyylini takia. Huomaan jo päivän jälkeen, että tämä oli täysin oikea ratkaisu, vaikka tämä tuntuikin hyvin typerältä ja kohtuuttomalta ratkaisulta pursuavan sähköpostin keskellä.

Edellisen postauksen jälkeen on tapahtunut paljon kertomisen arvoista, olen saanut oman podcast-sarjan ja ensimmäisen oman Kässärit Haltuun tuotteen! Edellisessä postauksessa kerroin myös haaveestani päästä sirkukseen, ja esiintyjäksi maailmalle. Projekti on pitänyt pään pinnalla, ja ajatukset toiveikkaana kaiken suhteen. On ollut uskomatonta ymmärtää millaisia paikkoja on, johon on oikeasti mahdollista päästä esiintymään. Kaikki tämän suhteen on mennyt hyvään suuntaan, ja ensimmäinen koreografia pitkään aikaan tangolla alkaa olla valmis. On ollut ihanaa ja tuskallista ottaa tanko takaisin päälajiksi, koska sen kanssa on ollut ainakin vuosi taukoa enemmän tai vähemmän. Olen tietysti ohjannut lajia, mutta oma treenaukseni on keskittynyt käsilläseisontaan ja liikkuvuuteen. Minulla on hyvin korkea rima siitä, mikä on riittävää. Haluan tietenkin vaikeamman ohjelman kuin koskaan, ja haluan tehdä kaiken spinnaavalla tangolla, joka on pelkästään hyvin kunnianhimoista. Onneksi liikkuvuus ja kässäritreenit siirtyvät hyvin tangolle, ja voimaa on kertynyt viimeisen vuoden aikana hyvin paljon lisää. Olen saanut koreosta mielestäni mahdottoman hyvän. Saatuani valmentajan ja päätettyäni, että haluan tehdä töitä aktiivisesti esiintymisten eteen, olen aloittanut päiväni keräämällä tietoa ja kontakteja. Vahvistamalla kestävyyskuntoa juoksulenkeillä, ja asettamalla tavoitteet päivän treeneihin ja selvittämällä mitkä asiat erottavat artistin ja kilpaurheilijan. Olen saanut ompelijan asulleni, joka on valmis ensiesitykseeni toukokuun loppuun. Pohjatyötä on vielä kuukausi jäljellä, jonka jälkeen numeroni on kasassa. Vaikeinta projektissa on ollut riittävyys. On mahdottoman vaikeaa päättää mikä on tarpeeksi. Olen hyvin armoton sen suhteen mitä haluan ohjelmaani. Analysoin, ja teen itselleni hyvin kohtuuttomia odotuksia. Pitää olla parempi, liikkuvampi ja vahvempi. Pitää löytää omaa tyyliä enemmän. On vaikea asettua aikarajoihin, joita olen itselleni asettanut.  Minusta on hyvin kiinnostavaa tutkia millaiset ihmiset saavuttavat sitä mitä haluavat, ja mikä erottaa loistavan keskinkertaisesta. Miten ylipäätään kuulla mitä haluaa kaiken kohinan keskellä ja mihin asioihin haluaa keskittyä. 

Jännittävää nähdä mitä hiljaisuus tuo tullessaan, ihanaa ja rauhallista kevään odotusta ystävä <3

21.4.2021