Uncategorized

JÄNNITTÄÄ

Isoimpia oivalluksia tammikuun aikana sain siihen, että mun ei tarvii olla sikahyvä kaikessa, eikä mun tarvii hallita elämän jokaista osa-aluetta superisti.  Riittää että, voin olla tyytyväinen omaan priorisointiini.  Muistan kuunnelleeni Jari Sarasvuon podcastia, joka oli otsikoitu jotenkin näin “voit olla hyvä missä vaan,  muttet kaikessa” Ajattelin, että ei koske mua.  Saattaapa olla, että koskeekin. Mulla on se ykkösprioriteetti  omassa urheilussa, ja se tarkoittaa tietysti suoraa vähemmän työtunteja omia töitäni ajatellen. Tää vaan on vähän aiheuttanut päänvaivaa, koska haluisin olla kaikessa paras. Ainakin useimmiten.

Tammikuun tavoitteena minulla oli panostaa täysillä tietysti treeneihin, sekä lisäksi miettiä keinoja, miten elätän itseni urheilijana. Urheilijana. Eli ykkösjuttu on tulla sikahyväksi, ja toinen saada sponsoreita. Tää asia onkin mennyt hyvin eteenpäin. Jännittää.

SM- karsinnat lähestyy, ja niihin alkaa olla koreon raakile valmis. Nyt mulla on tosiaan ekaa kertaa valmentaja mukana tässä matkalla, joka on myös superjännää. Kroppa on ottanut treenejä vastaan superhyvin, vaikkakin muu elämä on ollut kuormittavaa. Kädet siis kiitokseksi yhteen, ja ilmaan! Jännittää, koska tajusisin, että jos saavutan mun kaikki tavoiteliikkeet SM-karsintoihin mennessä, en edes heti keksi mitä voisin tavoitella seuraavaksi. Ne rupee nimittäin olemaan jo tosi kovia juttuja. Ensi viikolla meillä onkin välitestit valmennuksessa, saa nähdä mihin tuloksiin on päästy. En muista, koska olisin ennen tätä valmennusta treenannut näin intensiiviesti salilla. Nyt on kuitenkin ollut kuutta treeniä viikossa, ja sehän näkyy suoraa painoissa. Jeea, going strong, se on selvä 🙂

Mitä tulee vielä siihen, etten voi olla paras kaikessa, liipaisee yrittäjyyteen. Tämä muistui taas mieleeni kun fitverstaalle valittiin  kuukauden valmentaja, enkä se ollut minä. En tietenkään, eihän mulla oo päätavoitteena se ollakaan. Ekaa kertaa tää ei kuitenkaan tuntunut missään, päinvastoin. Pienellä kilpailuvietillä varustettuna, nää usein saattaa vähän kiristää.  Tarkoittaakohan tää sitä, että oon taas yhden stepin fiksumpi, ja tiukemmin kiinni omassa jutussani.  Minun ei tarvitse tavoitella paikkaa kuukauden valmentajana, koska enempään en pysty tällähetkellä yritykseni kanssa. Kiertue vie ison palasen viikoistani, joka tarkoittaa sitä, että en edes markkinoin lähivalmennuspaikkoja valmennuksiini. Tunnistan, että enempää en vaan pysty handlaamaan fiksusti. Sitäpaitsi tää riittää, miks tää pitäisi viedä älyttömiin svääreihin.  Oon fiiliksissä myös siitä, että oon alkanut löytää tasapianoa jaksamisen kanssa. Tiedostan aika hyvin mikä on oma pelikunto, ja mitä sen ylläpitäminen ja kehittäminen vaatii. Olisko vuosi 2019 ,menestyksen vuosi? Mitä sekään tarkoittaa, sitä en tiedä, mutta kyllähän se jännittää 🙂

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *