Uncategorized

JYVÄSKYLÄ-HELSINKI-KROATIA

 

 

 

Aloin kirjoittamaan tätä sen pohjalta miksi muutin, ja millä fiiliksillä täällä ollaan. Todellisuus on kuitenkin se, että viimeisen parin viikon aikana on tapahtunut niin paljon, että kerrotaan nyt kun on kerrottavaa. Oon muuttanut tuntemattoman kanssa, ollut viikon reissussa saman tyypin kanssa ja palkannut assarin. Siis mitä, ja miksi? Tää menee taas vähän riskillä kaduttaako myöhemmin, mutta enpähän tylsistytä itseäni ja mahdollisesti muitakin.

Muuton suhteen mulla oli ”pieni” kriisi jo pidemmän aikaa, tavallaan halusin muuttaa ja tavallaan yritin löytää koko kesän jotain, miksei tarvitsisi muuttaa. Olin kuitenkin viimeisenä kuukautena jo tavallaan innoissaan muutosta, mutta vakuutin kaikille, että ekoja viikkoja en aio yksin Helsingissä olla. Jonkun pitää tulla mun kanssa sinne. Piti tyytyä siihen, että saan vaan muuttoon porukkaa avuksi. Menköön, kunhan ei tarvitse yksin ajaa Helsingissä, eikä purkaa tavaroita. Olin pakannut tavoistani riippumatta kaiken tosi ajoissa valmiiksi, ja samoin tavoistani poiketen jännitin päivää ihan hulluna. Ehkä aavistin tulevaa 😀 No, muuttoavut peruivat ensin Jyväskylän päässä, sitten Helsingin päässä. Ajoin siis itkien ja maailman loukkaantuneimpana Helsinkiin hakemaan avaimia täyden pakuni kanssa. Eikö tästä pitänyt tulla kiva päivä?  Millä mä saan edes kamat sisälle, vai nukunko vaan lattialla ekat viikot? Ei olisi sekään eka kerta. Pienen painostuksen alaisena mun oli pakko keksiä jotain, ja heitin matkalla todella ahdistuneena tuntemattomalle jampalle avunpyynnön. Ensinäkin täysin tuntemattomat jampat ei oo mun juttu, ja toiseksi avun pyytäminen. Voiko pahempaa comboa olla. Eihän mulla oo tapana edes tavata ihmisiä profiilien perusteella, niin kun muistatte ehkä edellisestä postauksesta. Hyi että! Ja vielä, minkälaista on tavata toinen heikoimmalla hetkelläsi.  Miehet osaa olla parasta mitä maailmalla on tarjoilla, ainakin välillä 😀 Tervetuloa siis Helsinkiin, ja kiitos Jyväskylä!

 

 

Ekana viikkona Helsinki ei pettänyt, ja kaikki toiveeni kaupungin ja kaiken suhteen täyttyi. Olin tietenkin romantisoinut elämäni täällä täysin, mutta hei en turhaan. Ekana viikkona palkkasin assarin ja varasin lennot muuttomiehen kanssa Kroatiaan. Tällaista lisää kiitos!

Muutto oli siis täysin oikea ratkaisu, nyt mulla on kakskytneljä neliöö, lautalattiat, ja meri lähellä. Mikä parasta, etäisyyttä kaikkeen. Niinhän se menee, jos jotain haluaa muuttaa, jotain pitää muuttaa. Parhaat jutut syntyy, kun pelottaa eniten. Oon tiennyt koko ajan, että mun täytyy päästä turvallisista ympyröistä pois, jos haluan kasvaa ja tavoittaa kaiken mitä on tarkoituskin. Kyllähän se pelotti hulluna, ja vaati tosi paljon epämukavuusaluella oloa. Mikä on ihan hullua, sehän oli vaan muutto, joita oon tehnyt niin monta elämäni aikana. Enkä oo edes mitään ripustautuja tyyppiä, ja tykkään olla yksin. Mikä siinä on siis niin vaikeaa vaihtaa kaupunkia?

Helsinki on tuonut nyt jo tullessaan niin siistejä juttuja, etten meinaa pysyä perässä. Tuo assistentin palkkaaminen on ehdottomasti yksi niistä. Oon halunnut laajentaa toimintaa, mutta tuo tuntui ajankohtaiselta vasta parin vuoden päästä aikaisintaan. Onhan mulla vuosi sitten ollut tavoitteena elättää itseni urheilijana ilman isompaa painetta toimeentulosta, ja nyt pystyn jo laajentamaan hommaa.  Se on kyllä siistiä, ja oon tosi täpinöissään mihin tää kaikki on menossa.

Oon miettinyt miksi asiat etenevät paljon nopeammin, kun oon suunnitellut. Osittain varmasti siksi, että mulla on jokaiselle kuukaudelle tosi kunnianhimoiset ja tarkat tavoitteet, joihin pitää päästä. Mulla on myös kuuden ja kahdentoista kuukauden unelma/ jos mikä vaan olisi mahdollista listat. Nuo ovat sellaisia juttuja, mitkä on varmasti ollut isossa roolissa tässä asiassa. Jos saa päähänsä ajatuksen, että mikä vaan on mahdollista, ja rajat on just siinä mihin laitat ne, niin taitaa tosiaan olla mahdollista saavuttaa mitä vaan. Ja hei, muuttojamppa ainakin pehmensi laskua Helsinkiin ja toi mukanaan loman, jos ei muuta. Minkälaisia muuttoja muilla on ollut, ja eteneekö asiat sellaisella tahdilla, kun toivoisit?

 

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *