Uncategorized

KASVATTAVA VUOSI

 

Viimekesä on ollut veitsenterällä tasapainoilua monenkin asian suhteen. Kesä oli myös stressaavin ikinä, ja vähän ihmettelen mistä nää supervoimat ja asenne on oikein tulleet. Ja kyllä, se vaati veronsa, ja täytyy sanoa että ihan töitä on saanut tehdä. Töitä oon tottunut tekemäänkin, eikä kymmenen tunnit työpäivät hätkäytä, mutta nää harppaukset henkisesti on se kasvattavin juttu.

Jos viimeinen vuosi on vaatinut veronsa henkisesti, se on myös opettanut, että ei tässä kukaan mitä vaan kestä. Ja viimeinen kuukausi onkin mennyt palautellessa, ja voimia keräillessä.  Ei tässä  ihan jalkoja ole pöydälle kuitenkaan nostettu, mutta ehkä katseet on ainakin osaksi aikaa saanut käännettyä muuhunkin kun selviämiseen. Viimeinen kuukausi on räpiköity tapani mukaan aika syvissä vesissä. Ehkäpä juuri siksi, kun oon jättänyt aikaa enemmän levolle. Fiilistelin kuukausi sitten muuttaessani, että mitä tässä on oikein saanut aikaan vuoden aikana. Se oli niin mieleenpainuva hetki, kun tulin edelliseen kämppääni vuosi sitten, tultuani Väli-Amerikan seikkailultani. Muutto oli kovinkin helppo, koska minulla oli vain muutama pahvilaatikko ja jätesäkki kantamuksina. Mulla ei ollut todellakaan varaa takuuvuokraan, koska edellisen kämpän rahat olivat menneet reissullani selviämiseen, ja mokattujen lentolippujen tuplabuukkaukseen. Mulla ei ollut mitään erityistä työtä, eikä opiskelupaikkaa, joten jotain oli keksittävä. Kaikki oli oikeastaan ihan auki, mulla oli kämppä, missä en ees halunnut olla, kun haaveilin vaan Väli-Amerikan kuumista hiekoista ja ihanista ihmisistä.

 

 

Kuitenkin, nyt huomaan olevani vuoden jälkeen juuri rakennetussa kämpässä, ja kiiltävä auto pihassa. Eikä enää tarvitse nukkua tyynyjen päällä, ja on ihan pöytäkin missä syödä. Tosin tuoleja on edelleen vaan yksi, mutta sehän riittää hehe. Mitä tässä on siis oikeastaan tapahtunut?

No, hetken olin tosi hukassa, ja harpoin eteenpäin vailla mitään suunnitelmaa. Halusin vaan urheilla. Tai en oikeastaan. Muohan ei huvittanut mikään. No, kuitenkin parin kuukauden räpiköinnin jälkeen päätin hypätä takasin kisaamaan, ja panostamaan urheiluun ihan täysin. Päätin alkaa urheilijaksi, sitähän mä oon aina halunnut. Niinkun lopulta. Miten se on käytännössä mahdollista? Niinpä, no sitä mietin aika pitkään, kunnes eteeni osui Fitverstas. Yrittäjyys oli todellakin se juttu mitä halusin tehdä, ja suoraan sanottuna päätin alkaa rakentamaan itselleni isosti henkilöbrändiä. Vaikkei sitä kuulukaan sanoa ääneen, sanon silti 🙂

 

Oon tosi onnellinen mun elämästä nyt, ja ylpeä saavutuksistani. Ymmärrän ettei tää kaikki oo itsestäänselvyyttä. Mun työ on ihan superia, ja rakastan auttaa ihmisiä! Tämä myös mahdollistaa pienen pohjatyön jälkeen sen, että voin urheilla lähes ammattiurheilijan tavoin.  Toivon kuitenkin, että muistaisin olla itseni kanssa enemmän kahdestaan, ja fiilistellä omia unelmiani isosti. Mitä oikeasti haluan. Se on niin helppo hukata tämän kaiken alle, ja fiilistellä elämää vain tässä mukavassa turvallisessa vaiheessa. Muutenkin tää elämä on vähän hassua tällä länsimaissa, kun saa rahaa sitä tarvitsee aina enemmän. Ikinä ei ole tyytyväinen siihen mitä on. Tai saattaa olla, mutta yleisen käsityksen mukaan aina vaan tarvitaan lisää tavaraa ympärille. Miten siis muistaa jättää aikaa sille tärkeimmälle, levolle ja urheilulle? Luulen, että vielä hetken joudun antamaan enemmän aikaa bisnekselle, mutta kun aika on oikea, voin seistä vuoren huipulla ja nostaa kädet ilmaan voittajan elkein. Ajattelin tehdä nimittäin mahdottomasta mahdollista.

 

 

En tiedä kuuluuko tää epävarmuus tulevaisuudesta vaan tähän ikään, vai onko mulla tapana kelailla asioita tavallista enemmän. Joudun tekemään ihan älyttömästi töitä, ja fiilistelemään sitä mitä oikeasti haluan. Viimeisen vuoden aikana oon alkanut oppimaan edes vähä paremmin olemaan kiinnostumatta mitä muut on mieltä tästä minun suunnasta elää. Onko tää muiden mielestä järkevää? No ei. Ainakaan useemman, mutta enhän mä tavallista reittiä haluakkaan kulkea.

Irtaantuminen kaikesta, edes viikonlopun ajaksi, jotenkin aina päästää sisäisen minäni isosti kuuluviin. Huomaan, että miellytän tosi pitkälle muita, vaikka koko ajan osaa paremmin sanoa ei. Huomaan, ja pelkään, että jään paikoilleni ja alan toteuttaa muiden unelmia, ja elämään niin kuin tietyn mallin mukaan kuuluu. Oma ääni hukkuu vielä niin helposti kaikkien muiden alle, etenkin mitä tulee omiin hulluihin ja salaisiin unelmiin. Oon varma että osaan fiilistellä aika tarkasti mitä mieltä oon asioista, mutta se mieli on niin helposti käännettävissä, kun oikea tyyppi sattuu kohdalle. Meille luodaan tiettyä mallia mihin meidät koitetaan istuttaa. Eikä sekään mikään ihme ole, jollain tietyllä, hyväksi todetulla tavalla on helppo ohjata muita elämään. Nykyään kuitenkin kaikki on mahdollista, ja toivoisin että muistan muistuttaa tästä itseänikin, kun meinaan sujahtaa normaalille reitille. Hyvin ystävien merkitys nousee myös isosti esiin näitä pohtiessa, ja näiden kanssa kamppaillessa. On jotenkin hurjaa miten paljon ystävän mielipide vaikuttaa, kun kerrot sun sekopäisistä unelmista alkaa urheilijaksi, rakentaa jättimäisen henkilöbrändin, matkustaa joogaretriitille, ja kerrot että haluisit myydä vaan kaiken ja lähteä hetkeksi pois. Se tunne, kun sun ystävä sanoo, että vitsit kuulostaa siistiltä, että mee ihmeessä, ja että ihanaa jos et muuttaisi suomesta, mutta tuuthan sä aina sieltä takaisin. On uskomatonta, että voit luottaa siihen, että jotkut ystävät kannustaa sua ihan mitä tahansa mieleesi tulee, ja voit olla niin varma, että he ottavat sinut avosylin vastaan, vaikka tulisit mudan syönti reissulta buddhaksi kääntyneenä takaisin. Tämmöisiä tyyppejä me tarvitaan ympärille, ja vitsit niistä voikin olla kiitollinen <3

 

Unelmoikaa tyypit isosti, ja kattokaa niin tarkkaan ketä otatte siihen ihan lähelle!!

 

Ihanaa sunnuntaita<3

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *