Uncategorized

KISOIHIN VALMISTAUTUMINEN

Mulla on siis tulevana sunnuntaina SM-karsinnat, jotka starttaa kisakevään. Karsinnoista pääsee neljää parasta jatkoon, ja SM -finaali järjestetään kuukauden päästä. Tuolla tulee olemaan todella kova taso, ja isoimpana tavoitteena tälle keväälle onkin päästä jatkoon sunnuntain kisoista. Kesäkuussa on vielä toisen liiton SM- kisat. Isoimmat paineet oon asettanut kuitenkin näihin sunnuntain karsintoihin. Ne järjestetään meidän salilla, joten onneksi on sentään kotikenttäetu. Aiemmin oon kisannut vastaavissa kisoissa edellisvuonna, ja olin finaalissa kuudes. Taso nousee kuitenkin jatkuvasti, eikä näitä oikein voi verrata edellisvuoteen, vaikka hyvin silloin menikin.
Ekaa kertaa mulla on siis rehelliset paineet kisoja ajatellen. Muihin kisoihin oon mennyt huolettomalla asenteella, ja ajatellut, että kaikki tulee meneen kuitenkin tosi hyvin. Aiemmin ei oo ollut tätä blogia, somehehkutusta, valmennusta, sponsseja, mitään. Kaikki on tapahtunut hiljaiselossa. Oon rakentanut tämän kaiken vieläpä ihan itse, ja hyvin tietoisesti. Kukaanhan ei velvoita multa mitään sijoittumista, mutta mulla on sellainen fiilis, että tästä tää lähtee. Oon järkännyt mun asiat tän ympärille, joten eikai se ihme jos vähän alkaa olla painetta. Mikä on hyvä! Koska homma on mennyt huimasti eteenpäin, mikä näkyy varmasti ohjelmassa. Oon fysiikan lisäksi tosi tyytyväinen myös mun rakentamaan koreografiaan. Sen kanssa on ollut melkoista taistelua, mutta uskon, että näiden paineiden avulla oon saanut vietyä hommaa askeleen ylemmäs.



Ensinnäkin etukäteen isosit mua jännitti mun jaksaminen. Otin apuja kisoihin valmistautumiseen, ja halusin ottaa sen ykkös- prioriteeksi viimeiselle kuudelle kuukaudelle. Mulla oli ja on edelleenkin kuitenkin tuo kiertue puolessa välissä, ja se vie kyllä enemmän voimia, kuin voisi kuvitellakaan. Onneksi ollaan jo voiton puolella sen kanssa, ja homma helpottuu, kun kesä tulee. Jälkeenpäin sanottuna, oon tosi tyytyväinen tähän kisoihin valmistautumiseen. En olis osannut järkevöittää mun treenejä mitenkään aikatauluihini sopiviksi, ellei mulla olisi ollut jonkun tekemiä suunnitelmia jokaiselle viikolle. Se on ollut kyllä isoin tekijä siinä, miten oon tän kaiken keskellä saanut pidettyä treenit nousujohteisena, ja tavoiteliikkeet mielessä. Toinen iso juttu on uni. Kaiken ajoittain hullunmyllyn keskellä, oon onneksi osannut priorisoida uneen. Mulla on kaikista tiukimpina aikoina tullut nukuttua reippaasti 12 tunnin yöunia, ja nukun oikeastaan jatkuvasti ilman herätyskelloa. Mikäli kello pitää laittaa soimaan, vähintään pitää saada 9h sängyssä viettää aikaa. Tää viimeinen puoli vuotta töiden puolesta ei ole ollut mitenkään optimaalisin treenien suhteen. Oon samalla saanut kuitenkin kiertueen lähes maaliin, ja pidettyä homman sikahyvin kasassa. Haluun vielä tarkentaa, että kiertue on ollut myös mun elämän yks siisteimmistä, ja raskaimmista jutuista.


Tässä vuosien mittaan on tullut myös melkoisen hyväksi itsensä kuuntelijaksi. Luulen, että se on mahdollistanut hektisen työn ja kilpaurheilun sovittamisen ainakin väliaikaisesti yhteen. Oon myös luonteeltani pohjimmiltaan pudas introvertti, jota saattaa olla vaikea huomata, jos on tavannut mut jossain työjutuissa. Tääkin on sellainen juttu, jonka oon vasta tajunnut hetki sitten, ja oon oppinut ottamaan omaa aikaa. Toki sitä on tullut ajellessakin suomen halki hehe, mutta oon oppinut ottamaan arjessakin aikaa vaan itselleni. Huomaan, että jos mulla on vapaapäivä, en saa siitä mitään “irti” jos en saa olla isoo osaa siitä yksin. Totta kai vietän paljon aikaa ystävien kanssa, ja nautin siitä, niiinkuin kuulukin, mutta en mä siitä samalla tavalla voimaa saa. Ja sekin on ihan ok, kunhan sen tajuaa.
Oon löytänyt myös ihan uusia juttuja viimeisen puolen vuoden aikana tietoisesta läsnäolosta, ja siihen liittyvistä jutuista. Tää urheilu on lopulta niin isosti kiinni päästä, että luulen fyysisten muutoksien lisäksi tosi isoja juttuja, on tapahtunut mentaalisesti. Sen kanssa oon tehnyt tosi paljon duunia suunnittelematta sitä sen enempää, ja uskon että sen kautta tulee tapahtumaankin isoimmat asiat. Tää on niin kokonaisvaltainen juttu. Voi olla, ja onkin hankala tajutakkaan mitä kaikkea tähän liittyy, ja mitä tulee liittymään, kun pääsee pidemmälle urheilijana. Kunhan itsensä oppii tuntemaan, ja pääsee sujuiksi itsensä kanssa, luulen, että ovia alkaa avautumaan entisestään. Muutenkin viimeinen vuosi on ollut melkoista vuoristorataa, kun oon ruvennut tutkimaan omaa historiaa tarkemmin, ja perehtynyt traumojen ja lapsuuden vaikutuksia kaikkeen. Miksi ylipäätään haluan olla kilpaurheilija? Miksen malta olla hetkeäkään aloillani? Mikä on mun pahin pelko? Mitä ylipäätään vaatii tulla parhaaksi, ja miksi kukaan ylipäätään haluaa semmoista? Pelottaako epäonnistuminen? Miksi oon ylipäätään sellainen kun olen? Mistä mua on palkittu pienenä? Kun sanon, että oon vähän pohtinut näitä, se tarkoittaa sitä todella. Oon kirjoittanut, lukenut kirjoja ja artikkeleita aiheista, ja ollut yksin näiden juttujen kanssa. Kiinnostavaa nähdä mihin se vie, ja mitä vielä paljastuu. Näiden juttujen kanssa tuntuu, että on vasta jonkun aallon reunalla, ja tulee selviämän vaikka mitä. On tässä vielä pitkä matka itsensä tuntemisen kanssa, mutta matka on onneksi alkanut.

 

Jännää, huomenna se päivä vihdoin on!

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *