Uncategorized

MITÄ MÄ HALUAN?

Mun on pitänyt pitkään jo julkaista seuraava blogipostaus, mutta pakko myöntää nyt on ensimmäinen kesä yrittäjänä vienyt minua kovalla tahdilla eteenpäin. Siis minähän siinä olen tietysti ollut ohjaksissa, ja kaikki on mennyt niin kun olen halunnutkin. Ei tietenkään helposti, mutta väkisin jos ei muuten. Kesästä jäi päällimmäisenä mieleen ajatus, että täällä voi tehdä oikeasti ihan mitä vaan, eikä kukan voi luoda minun mallia elää. Kesän aikana oon oppinut aiempaan tarkemmin tutustumaan minuun, ja tutkiskelemaan ajatusmallejani, ja horjuttamaan niitä jokaiseen suuntaan. Oon yrittänyt myös löytää tarinaa jota toistan itselleni, ja päästä eroon siitä, sekä tunnistaa sen.

Entä mitä mä sitten haluan? No oikeestaan kaiken mikä tuntuu mahanpohjassa, ja jonka eteen joutuu tekemään töitä.

  Oon myös huomannut, että oon kironnut monesti sitä, että miksi mun pitää tahallaan tehdä elämästä niin vaikeaa. Olisiko vaan helpompi elää ihan tasaista, vakaata elämää. Kyllä mullekkin on siihen tullut tilaisuus, mutta kauniisti olen kieltäytynyt joka kerta, ja astunut kulkemaan polkua mistä muut eivät ole vielä menneet. Kyllähän tämmöisen mielen kanssa on välillä haasteellista, ja sillon kun on selkä seinää vasten, haaveilen tasaisesta elämästä (mutta vain hetken).  Tukalissa tilanteissa, (uskokaa vaan niitä on niin paljon:D) mietin aina että mitä ihmettä mä touhuan, ja miten ollaan taas tämmöisen tulipalon keskellä. Pienen ruoskinnan jälkeen muistan, että kaikki on mennyt näin siks, kun mä oon halunnut. Jokainen päätöksen taustalla on valinta, ja mä nyt vaan satun tykkäämään riskialttiista elämästä. Tasainen kyyti ei vaan oo mua varten, ainakaan vielä.

 

Kesän aikana bisnekseni on mennyt valtavasti eteenpäin. Siitä voisin kirjoittaa oman jutun, koska tuokin oli valtava riski minkä otin. Muistan kun minulle tarjottiin keväällä klo 7-16 duunia liikunta- alalta. Kieltäydyin tästäkin kauniisti koska fiilis oli väärä. Onneki luotin intuitiooni, koska tää valinta oli oikea. Tukalat tilanteet ei oo mitään siihen verrattuna mikä on mun yleinen fiilis tästä bisnesnaisena elämisestä.

 

Oon myös törmännyt kesällä monesti kysymykseen, että mitä mulle oikeesti kuuluu? Muutakun somessa kertomani.  Ihana kysymys sinänsä. Oon aika isosti alkanut kertomaan mun videoilla kaikista mun asioista, ja ihmisiä on hämmästyttänyt kovasti mun innokkuus kaikkea kohtaan. Oikeasti. Jopa mun perhepiirissä kysyttiin, että mitä sä piilottelet sen onnellisuuden takana?  No en mitään! Ja sanoinkin että tuohan on vaan tapa elää, ja totta kai mullekkin tapahtuu paskoja asioita, ja on mullakin päiviä, kun piileskelen kotona ja syön suklaata levy kaupalla. Mutta enhän mä sille olotilalle anna ylivaltaa. Semmoisia päivä on joskus, ja enhän mä tietenkään sillon oo somessa kertomassa mun maksamattomista veroista, tai ahdistavista parisuhdekuvioista, ja siitä kuinka haluisin vajota maan alle. Onnellisuus on tapa elää, ja jos mun maailma kaatuu, kun verot on maksamatta, sitten on syytä vähän ryhdistäytyä.

Viimevuotinen reissuni Väli-Amerikkaan oli tosi kasvattava, ja suurimpana opetuksena sieltä käteen jäi, että elämä kantaa, olipa kuinka pahassa kusessa tahansa, tai toisella puolella maailmaa tuntemattomien ihmisten kanssa ihan kuivalla tilillä, ja pieleen menneillä budjettisuunnitelmilla. Päivä kerrallaan, ja askel kauemmas omasta ahdistavasta tilasta. Kaikki on aina oikeesti ihan hyvin lopulta. Ja kaikki on usein mennyt just niinkun oot valinnut, ja siks kun oot halunnut.

Ahdistavissa tilanteissa oon kaivanut aina paperia ja kynän esiin, ja alkanut kirjoittaa mikä todella on huonosti, ja miten ongelma ratkaistaan.  Vitsit se on toimiva systeemi, kannattaa koittaa. Asioiden pohtiminen siltäkin kannalta mitä haluaa, ja mitä sinne pääsy vaatii, on hirmuisen avartavaa.

 

Mitä mä sitten haluan?

  • kerätä kokemusta
  • kiertää maailman jokaisen kolkan
  • ottaa riskejä
  • seikkailla
  • kilpailla tankotanssissa ja saavuttaa siinä koko potentiaali
  • rakastaa
  • varoa uppoamasta liian syvälle bisnesmaailmaan
  • asua ulkomailla
  • oppia

Täällä ollaan kaikki vastuussa omasta onnellisuudesta, eikä kukaan muu oo tehnyt mun, eikä sun elämästä valmiiksi hirmuisen onnellista, tai onnetonta. Suupielet siis ylös ja rokataan, niin kauan kun täällä ollaan.

Rakkautta,

 

 

 

2 Comments

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *