Uncategorized

MITÄ TAPAHTUU

Oltiin parin viikon kiertue, ja ihan elämäbreikillä palmujen alla. Yleensä lomilla saadaan kaikkia nerokkaita ideoita, ja takaisin töihin tullaan takki täynnä inspiraatioita. En tiedä kävikö mun kohdalla niin, mutta ainakin asiat selkeytyivät entisestään. Kiva olla takaisin hommissa, ja hei, kisakausi alkaa olla ihan nurkan takana. Parin viikon päästä on SM-karsinnat, ja niiden suhteen mulla on hyvin luottavainen olo. Niistä voisi kirjoittaa vaikka oman juttunsa, ja sen taidankin tehdä seuraavaksi. Kuitenkin, isoja juttuja on taas meneillään, ja ne vähän jännittää. Ootko ikinä kelannut, että se mikä sulla on tavoitteena, voi tapahtua nopeammin, kun ajattelet. Ootko valmis siihen? Mulle alkaa käymään näin, ja jälkimmäisen kysymyksen suhteen toivon vaan parasta.

Oon ollut Fitverstaan alla fränkkärisopimuksella viimeisen vuoden. Oon tiennyt koko ajan, että jossain kohtaa haluan toimia yksin, ja viedä enemmän omaa juttuani eteenpäin. Urheilua, verkkovalmennuksia, blogia, ja workshoppeja. Niin kuin monilla on tapana, oli mullakin pläni tätä varten. Halusin muutaman vuoden tehdä enemmän personal trainerin hommia, ja tulla sen kautta näkyväksi hahmoksi, joka olisi mahdollistanut omilleen siirtymisen, ja painotuksen omaan urheiluun. Tää oli oikeastaan malli, minkä mukaan muut ovat päässeet siirtymään liikunta-alalta päätoimisiksi urheilijoiksi. Mielenkiintoista, että edes kuvittelin tekeväni samalla tavalla. Tilanne on kuitenkin se, että tuo kässärikiertue tulikin lähivalmennuksien tilalle, tai ainakin otti suuren siivun niistä hommista. Tää on vienyt asiat semmoiseen pisteeseen, että mun on aika ottaa hyppy tyhjyyteen, ja kokeilla hommia omillani. Sehän tarkoittaa sitä, että suurista puheista on tullut totta. Aloin kirjottaan omasta urheilustani vähän sormet ristissä tänne vuosi sitten, ja kelasin, että kuka oikeasti voi sanoa itseään urheilijaksi, ja millä perusteella. No mä aloin kuitenkin sanomaan, ja elämään kuin kilpaurheilija, ja asetin fiksut tavoitteet, ja palkkasi ihmisiä avuksi tähän hommaan. Oon myös opetellut esittäytymään kilpaurheilijana, ja kertomaan että tavoitteet ovat MM -kisoissa. Tätä kun toistelee jokaisessa esittelyssä kiertueenkin aikana, on se toistettu ääneen helposti satoja kertoja. Niin ne asiat menee, siitä mistä puhe, se tapahtuu oikeasti. Kesäkuun jälkeen, kun kiertue on ohi, siirryn tekemään hommia kokonaan yksin, ja just niin kun mä haluan. Superia, ja hirmuisen jännää.

Nythän se tapahtuu oikeasti, voin urheilla just niin paljon, kun haluan, ja priorisoida sen täysin ykköseks elämässäni. Vuoden duunilla, ja suunnittelulla. Mitä ihmettä! Aikamoista tuuria ollut matkassa mukana myöskin.  Kiitos kuuluu kyllä myös ympäröiville ihmisille, sekä uusille tyypeille elämässä. Superkiitollinen teistä<3

 

Mulle on tullut melkoinen vaisto näiden omien fiiliksien kanssa.  Huomaan, että mitä enemmän ikää tulee, sen nopeampi oon kääntämään sivua, jos asiat ei etene tarpeeksi nopeasti, tai tue mun visioita täydellisesti. Ei kaikki elämässä aina toki mee omien suunnitelmien mukaan, ja mukaillen omia visioita, mutta niin kauan, kun pystyn siihen vaikuttamaan, sen teen. Ollaan niin etuoikeutetussa asemassa, jossa oikeastaan voit tehdä just mitä haluat, niin eikö olisi hullua olla tekemättä niin? Oon kelaillut, että enkö kestä sellaista tasaista vaihetta missään, mutta en tiedä onko syy siinäkään. Mitä jos palo on vaan päästä kiipeämään portaita isoin harppauksin ylemmäs, jämähtämättä turvalliseen olotilaan. Se kuulostaa ainakin kivammalta. Taidan ottaa sen selitykseksi tälle nopealle toiminnalle, ja uskon, että se on lähempänä totuutta.

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *