Uncategorized

REPPUREISSAAMINEN YKSIN NAISENA

 

Vannon vahvasti yksin reissaamisen nimeen, se ei varmasti sovi kaikille, mutta jos sinua vähänkin houkuttaa ajatus, tee se. Oon ollut pari kerta pidemmällä reissulla yksin, joten mikään kokenut konkari en ole, mutta on minulla näkemyksiä asiasta 😉. Olin viime kesänä melkein 3kk reissussa, ensin Floridassa kaksi viikkoa, sen jälkeen Costa Ricassa yhden viikon. Loppuajan olin Kilroyn matkassa, kiertämässä Väli-Amerikan maat Costa Ricasta Meksikoon saakka. Kolmessa kuukaudessa siis kahdeksan maata. Konseptin idea on viedä ihmisiä paikkoihin, joihin tavallinen reissaaja ei löytäisi/ voisi mennä. Porukka oli täynnä reppureissaajia ympäri maata, olin ainokainen Suomesta, luulin tosiaan, että porukka koostuu suomalaisista, mutta en vaihtaisi tuota porukkaa kyllä mihinkään!   Tiivistettynä-  tuo oli ehdottomasti elämäni paras kokemus, vieläkin tulee pala kurkkuun edes kuvia katsellessa<3

Ensimmäisen reppureissuni tein kesällä 2016 Thaimaahan, se oli jännittävää. Ehkä ennemmin epämukavaa kuin ihanaa. Mutta joku siinä viehättikin, vaikka olihan se osittain ihan sairaan pelottavaa. Kuitenkin heti reissun alussa ymmärsin, että tää on siisteintä ikinä, ihan sairaan jännittävää ja kasvattavaa, päätin, että mustahan tulee reppureissaaja. Vaikka Thaimaa on maana  helppo, haastetta siihen toi  se, että olin tosi nuori, ja se oli mun eka reissu yksin.  Mutta niitähän mä kaipasinkin, jotain tilanteita missä oikeasti jännittää, jopa pelottaa, ja ollaan ihan äärirajoilla epämukavuusalueella. Harvoin mulla tulee ainakaan tämmöisiä tilanteita arjessa, vaikka kuinka yritänkin. Ja kyllähän tuommoiset reissut kasvattavat sinua ihmisenä, ja tuovat vähän perspektiiviä ja arvostusta omaan elämään.  Thaimaan jälkeen halusin lähteä seuraavaksi johonkin haastavampaan maahan, eli Afrikkaan, tarkemmin vielä Madagaskarille. Jokin järjen ääni kuitenkin voitti, ja päädyin Väli-Amerikkaan. Se päätös oli elämässäni yksi parhaista, ja en vaihtaisi sitä mihinkään. Jääköön Afrikka ja vapaaehtoistyöt siis myöhemmälle.

 

 

 

 

 

Tuohon aikaan tein kokopäivätyötä, sekä olin tanssisaliyrittäjänä ja treenasin SM-kilpailuihin. Noista lähtökohdista lähtiessä seikkailuni vaati melkoisia uhrauksia. Ensinnäkin rahoitus, ei mulla ollut mitään säästöjä, tein ihan sairaasti töitä, ja myin kaiken huonekaluista lähtien. Mulla oli vaan auto ja koira, ja muutama pahvilaatikko. Olin kuukauden ennen reissua ilman kämppää, jotta pystyin rahoittamaan seikkailuni. Tuon kuukauden tein oikeastaan vain töitä, koira autonperässä ja iltaisin menin suoraa jonkun sohvalle, tai tanssisalin lattialle nukkumaan, koira kainalossa.  Eikä muuten haitannut yhtään, olin ihan liekeissä!

Reissuni alkoi toisiaan Floridan Miami Beachilta, kiertelin kaikki suurimmat kaupungit Key Westistä Orlandoon. Minulla oli varattuna reissuun vain lennot, ja pari yötä Miami Beachilta. Kaikki muu oli ihan auki, annoin fiiliksen vaan viedä. Olen melko huoleton matkaaja yleensäkin, enkä oikeastaan selvitä asioita etukäteen, tykkään vaan mennä ja oppia paikan päällä, ja kyselle ihmisiltä neuvoa ja vinkkejä.


Tämä reissun osa oli huikea, näin upeita paikkoja, ja tapasin ihania ihmisiä. En kokenut oloani juurikaan turvattomaksi, toki ilta-aikaan en uskaltanut yksin liikkua.  Päiväsaikaankin sain työntää kaksin käsin hotellihuoneeni ovelta  kahta herrasmiestä ulos. Törmään usein ajatukseen, että yksin reissatessa pitäisi olla yksin, ei, se ei kyllä pidä paikkaansa. Jos olen kavereiden kanssa reissussa, en useinkaan tutustu uusiin ihmisiin, mutta yksin ollessa tutustuu väkisinkin, ja ihmiset kohtelevat ihan eri tavalla. Monet pysäyttävät juttelemaan, kysymään apua, tai muuten vaan haluavat liittyä seuraan, sekä antavat puhelinnumeroitaan (noh, siihen saattaa tietysti olla muita syitä: D) Floridan osuus meni melko mutkattomasti, kaikki oli helppoa ja kaunista, ihan kuin elokuvissa. Paikkana Florida ei kuitenkaan vienyt sydäntäni, mulle tuli vähän pinnallinen olo monesta kaupungista, ehkä mun juttu on enemmän päinvastaiset maat. Olihan tuo hieno ja upea paikka, siitähän ei käy kiistäminen.

Pelottavinta tuossa reissun alkuosassa oli ainoastaan bussiin pyörtyminen ja ihan hirveä myrsky. Ne olivat hetkiä jolloin olin ainoastaan paniikissa, eikä nuokaan minusta kovin pahalta kuullosta näin jälkeenpäin ajateltuna.  Eikä niihinkään vaikkutanut muut ihmiset, tuntuu että monia pelottaa yksin reissaamisessa kaikki epämääräiset kulkijat. En oikein ymmärrä ajatusta, koska ihmisiähän hekin ovat, ja onhan meitä monenlaista kulkijaa suomessakin. Minusta pitkälle pääsee, kun kohtaa ihmisen ihmisenä, ja välttää pimeät kujat. Suurin osa kuitenkin on hyväntahtoisia, olipa maa mikä tahansa, toki kulttuuri ja historia vaikuttaa tähän, joten muutama maa poikkeuksena.

Orlandosta lensin jollain pelottavalla pikkukoneella Costa Ricaan, olin siellä viikon verran yksin. Huh mikä kulttuurishokki Floridaan verrattuna! Matka Costa Ricassa alkoi jännittävällä taksikyydillä, noin 30min matka hostelliini kesti lähes kaksi tuntia, taksikusi ei ”löytänyt” oikeaa osoitteita. Kahden tunnin jälkeen sain tarpeekseni tästä, ja jäin pois kyydistä. Keskelle hämäriä kujia reppuni kanssa. Naisena liikkuessa saa olla varuillaan eri tavalla miehiin verrattuna, mutta apua naisena saa kyllä! Suojateilläkin ihmiset ottivat kädestä kiinni, ja taluttavat turvallisesti toiselle puolelle tietä, vaikka mielestäni minulla oli homma hallussa.  Kaikki olivat ihania! No hostellini löytyi pitkän talsimisen jälkeen, täytyy muistuttaa, että ei se helppoa ollut, meillähän oli pieni kielimuuri. Piru kun en hoitanut espanjankursseja koulussa. Pääkaupunki Costa Ricassa oli mielestäni hyvinkin idyllinen, enkä oikein osannut pelätä mitään, vaikka turvattomuudesta oli varoiteltu jo etukäteen. Minut kyllä huomioitiin ja perääni huudeltiin jatkuvasti, mutta ei se minua häirinnyt sen enempää. Tuntemattomat pysäyttelivät minua kaduilla tuon tuosta, ja sanoivat etten saisi liikkua yksin, ja käskivät mennä takaisin hostelliini. Oli kuulemma äärimmäisen vaarallista liikkua ysin naisena kaduilla, saatikka rahapussi kädessä (no se oli tyhmää, myönnän)

 

 

Viikko Costa Ricassa meni hostellin väen kanssa ollessa, sekä pääkaupunkiin tutustuessa. Hostellit ja dormroomit ovat semmoisia mitä suosittelen ehdottomasti, etenkin jos olet yksin reissussa. Kävin dormroomin asukkaiden kanssa shoppailemassa, syömässä, uimassa ja kurvailtiin paikallisliikenteellä, eikä todella tarvinnut olla yksin ellen halunnut.  Ekalla mun reissulla oli juurikin se ongelma, olin varannut hotellit ja bungalowit vai itselleni, joten väistämättömästi vähän ujona tyttösenä olin hukassa. Tästä oppineena vietin kaikki mahdolliset yöt dormroomeissa. Suosittelen muuten naisille sitten semmoisia missä ollaan vain naisten kanssa. Siitäkin olisi muutama tarina, kun yöllä mennessäni huoneeseen siellä istuu joitain sairaan pelottavia partasuita. Ei muuta, kun hyvää yötä!

Kolmen viikon jälkeen, reissuni jatkui tosiaan G- adventuresin matkassa, ja vitsit että mua jännitti tuo reissun osuus. Odotin sitä niin paljon, enkä suotta! Reissumme alkoi yhteisellä illallisella, ja meille annettiin aktiviteettilista seuraavalle päivälle, vaihtoehtoina oli mennä ziplinella viidakon yli, meloa viidakon keskellä kumiveneellä, tai lähteä riippusiltakävelylle viidakon ylle.  Kaikkeen oli higly recommended, tietenkin oli!! Tämmöistä seikkailua olin todella kaivannut! Tuollaiset aktiviteettivaihtoehdot olivat lähes jokaiselle päivälle, joten kyllähän siinä tuli testattua benji-hypyt viidakon keskelle, snorklaukset Karibialla, niin monet rantabileet, eikä unohdeta seikkailua tulivuorelle, ja sen sisään kurkistusta niin läheltä että se oli todella kiellettyä ja niin siistiä!

 

Mulla on kerrottavaa niin paljon tuosta reissusta, että taidanpa kirjoittaa PART 2. Kaks kuukautta tarinoita vielä jäljellä!

Ihana muistella tuota reissua, ja suunnitella seuraavaa seikkailua, onhan sullakin jotain suuria suunnitelmia tulossa!

 

pusspuss

 

 

Seuraa myös:

Facebook

Instagram

 YouTube

2 Comments

  • Sanna

    Oih kuulostaa niin mahtavalta! Oon aina haaveillut yksin reissaamisesta mutta ollut aina liian arka lähtemään ja liian pers’aukinen.. En oo reissannut ulkomailla porukassakaan, saati yksin, joten kynnys lähteä on valtava. Tuo tuntemattomien kans yhteisjuttu kuulosti sopivalta, yksin mutta porukassa. Täytyypä alkaa guugletteleen tällaisia..

    • admin

      Suosittelen lämpimästi tuota systeemiä! Ite oon yksinkin ollut reissussa, mutta olihan tuo ihan oma juttunsa 🙂 Ja pääsi varmasti näkemään kaikki siisteimmät paikat 🙂 Toivottavasti pääset pian reissuun!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *