Uncategorized

SINKKU


Minkälaista on olla sinkku? Ootko sä sinkku? Mä oon ollut melkein aina. Miksi? Eiköhän se oo lähinnä valinta, siinä missä parisuhteessakin olo. Ethän hermostu? Tiedän nimittäin hyvin, että ihmisiä on tahtomattaan sinkkuina. On mullakin hetkeni, sure. Olisi ne vaikka olisin parisuhteessakin. Mulla on aina ollut ajatus, että en haluu seurustella tavallaan turhaan. Enkä myöskään ihmisriekaleena, haluun ensin järjestellä omat ajatukseni.  Pelkään oikeastaan, että antaisin jonkun kannatella itseäni, kun en siihen itse pysty. Oon myös tietoisiesti vältellyt parisuhdetta monia vuosia, koska mua on jännittänyt, että elämä menee väärään suuntaan jonkun toisen takia. Miettikääpä onko monta sellaista typpiä, kenen mielestä on hyvä idea vuokrata vaippaka Himos Areena Partyille. Uskokaa vaan, tuo homma on luonnollisesti toiminut hyvänä vedenjakajana ihmisten välillä. Moniko taas innostuu, kun oon päättänyt rankentaa (itse tietysti) lämmitettävän huoneen pakuni taakse, jotta voin lähteä Norjaan? Tää on toinen juttu, joka jakaa mielipiteitä. Jonka ymmärrän! Mua kauhistuttaa ajatus, että mun suunnitelmat jäisivät turvallisiin mittoihin, jos olisin vähänkin ”väärän” ihmisen kanssa. Niin kun varmaan arvaatte, nuo on vasta alkua näissä mun suunnitelmissa. Olisi hurjaa huomata vuosien päästä, että jossain kohtaa kaikki oli mahdollista, kunnes alkoi seurustelemaan ja jumahti paikoilleen mukavaan turvalliseen vaiheeseen.

 

Oonko siis sinkkuna pelosta, ja itse oman rakkauteni tiellä? En osaa sanoa, mutta iso osa on tietysti myös se, että tuollaisia ”sopivia” ihmisiä on aika vaikea löytää. Missä on ihmisten intohimo, kunnianhimo, tavoitteet, selkäranka ja inspiraatio? Kenenkään ei tietenkään tarvitsisi olla mitään, mutta miettikää minkälaista olisi asua jonkun kanssa, kuka huomaamattaan pienentää sun liekkiä? Jonkun, kenen oma liekki on kynttilän kokoinen, kun itse seisot kokossa. Huomaan tosi selkeästi, että joidenkin ihmisten kanssa mun liekki roihahtaa ja osan kanssa tahattomasti pienennän itseäni. Oon myös lopulta aika iso persoona, enkä tänä päivänä enää nöyristele kenellekään tai millekään.  Huomaan, että musta on tullut myös aika suora, ja tavallaan tosi itsekäs näiden omien juttujeni kanssa. En siis missään nimessä oo helpoimmasta päästä, ainakaan alkuun. Mulle pitää myös puhua tosi suoraa, koska en ymmärrä kovinkaan hyvin naisten kieltä. Mua pitää myös haastaa, koska muuten pakenen ja haastan itse itseäni. Oon samalla maailman herkkänahkaisin, enkä kestä yhtään väärää kohtelua. Nää on siis isoimpia syitä miksi oon vuosien varrella kiristänyt kenkäni ja kipaissut pakoon.

Mitä sitten inhoon sinkkuudessa? Sitä, kun mulle tarjotaan ilmaisia hotellihuoneita, lounaita ja yhteistöitä naaman takia. Onhan siinä puolensa, mutta toivoisin, että millään ei olisi mitään tekemistä ulkonäön kanssa. Illalliskutsut, yölliset puhelut ja lounaat on välillä vaikea myös ottaa sinisilmäisesti vastaan ajatuksella, että oonhan mä ihan hyvä tyyppi. Siinä on tietysti puolensakin, ja jotkut jutut tietysti menevät oikeasti tuon hyvän tyypin piikkiin.

En oikeastaan edes käy treffeillä, koska koen sen pääsääntöisesti turhana. Toki muhun on tehnyt muutama ihminen vaikutuksen viimeisten vuosien aikana, mutta niiden laskemiseen ei montaa sormea tarvita. Eikä ne olleet minkään profiilin perusteella bongattuja. Tapaan siis paljon uusia kiinnostavia ihmisiä viikoittain, ja siksi uskallan sanoa, etten käy treffeillä. En odota, että mua tulee kukaan hakemaan kotoa. Oon sitä paitsi tosi toimelias näiden asioiden suhteen, jos sille päälle satun. Pyydän ”helposti” kiinnostavia ihmisiä vaikka syömään, ja oon se tyyppi, kuka on jättänyt rakkauskirjeitä pöydille jo ujona minityyppinä.

Tää on kuitenkin shout-out sinkuille, koska mun mielestä on tosi tärkeää tutustua ensin itseensä, ennen kun voi kokonaisena jakaa elämää jonkun kanssa. Musta yksin olemin on vielä rohkeampaa, kun parisuhteessa oleminen. Maailma on välillä tosi julma, ja se on eri mennä nukkumaan isojen pommien kanssa, kuin niiden ketkä voi puolittaa huolensa jonkun muun kanssa. Yksin olijat eivät myöskään voi ripustautua kenenkään toisen unelmiin vahingossa, vaan on luotava omat unelmat ja tavoitteet. Uskoisin, että monille tekisi tosi hyvää olla joitain vuosia yksin. Silloin oppii tietämään mitä tarvitsee ja mitä haluaa. Tietää varmasti mikä on oikea suunta, ja on vastuussa itse omasta onnellisuudestaan ja tavoitteistaan. Mikään ei oo riippuvaista mistään, vaan kaikki on tosiaankin mahdollista. Nää kaikki toteutuu myös, jos ihminen on siinä vierellä sopiva, eikä hän ole siinä turvallisuuden takia, tai täyttämässä tyhjää aukkoa sinussa.

 

Rakkautta,

 


 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *