Uncategorized

TAVOITTEENA ELÄMÄ SUPERSANKARINA

Varoitus, tää on sekavin kirjoitus mitä oon aikoihin tuottanut, enkä oletakkaan että pysyt alkukaan kärryillä.  Mielestäni kuitenkin kärkisijoilla omissa jutuissani ja kuvaa parhaiten omia ajatuksiani. Jos jatkat lukemista, saan sulta friikin tai neron leiman. Up to you, kaikki käy.

 

Kaikki varmaan on haaveillut elämästä supersankarina. Wikipedia määrittelee supersankarin näin ” supersankari on fiktiivisessä maailmassa seikkaileva henkilöhahmo, jolla on yli-inhimillisiä tai jopa yliluonnollisia kykyjä.” Mun mielestä kuulostaa ihan saavutettavissa olevalta asialta.

Oon vahvasti sitä mieltä, että elämä supersankarina on ainakin lähellä omaa touhuani useanakin päivänä. Mulla on ainakin itsellä sellainen fiilis, ja sehän riittää. Tässä onkin enemmän kyse fiiliksestä kuin kyvyistä, miettikää kuin siistiä, että osan ajasta ainakin on kaikkipystyvä fiilis. Johtuukohan se tästä kahdenkympin iästä? Voi olla, mutta  mäpä avaan vähän.

 

Vihdoin mulla alkaa täyttymään ajatukset muustakin, kun koulupaikan menettämisestä. Olinkin vähän peloissani ja hämilläni, miten paljon, ja kuinka pitkään mulla oli paska fiilis, ihan kaikesta. Nyt on kuitenkin pari viikkoa mennyt, ja alan olemaan oma itseni. Se tyyppi kenen kanssa viihdyn on onneksi palannut, luulen että kanssaeläjät ovat tästä myös kiitollisia😉 Harvoin olen noin synkissä tunnelmissa, mutta silloin kun olen, en pysty yhtään peittelemään sitä, enkä oikeastaan haluakkaan. Kuulostaa varmaan siltä, että olen syntynyt ja elänyt kultalusikka suussa, kun kirjoitan edes tällaisesta. Niin ei kuitenkaan ole, lähellekkään.  Mahtaakohan se olla ydin tässä supersankarifiiliksessä, että silloin kun kaikki on syvältä, ne myös on sieltä, ja käydään todella maassa. Vastaavasti kun kaikki on hyvin, leijailen teräsmiehen lailla. Ehkä valitsen mielummin kuitenkin tämän, onpahan tunnetta elämässä.

Vähän pelottavaa ehkä miten paljon fiilikset voi heitellä ihan parin viikon sisällä, pohjalta ihan sairaan korkeelle. Ihmismieli on niin jännittävä, ja ihan sairaan hauras.  Kontrolloimatonta heittelyä ääripäiden välillä.  Hassua, oon aina vähän ihmetellyt miten koville ihmisiä ottaa koulupaikan menettäminen, ja nyt oon itse se tyyppi. Tää oli eka kerta kuin hain tuonne kouluun, nytpä tiedän mikä fiilis koulusta pitäisi tulla. Olin kuvitellut elämäni sirkusartistina, ja tiedän, että mun on mahdollista saavuttaa tuo haave, jos haluan. Läheisenikin vähän virnuilevat, kertoessani että haen ensi vuonna sitten uudestaan ”musta vähän tuntuu, että sulla on silloin jo ihan muut suunnitelmat” tokaisi kaverini poikaystävä. Niinpä, jännityksellä odotan niitä, koska suuntahan on vain ylöspäin. Jännä nähdä miten korkealle sitä voi lentää, jos oikein kovasti räpyttää siipiään.

Mietin, mitkä ovat semmoisia asioita mitkä auttoivat mua pääsemään takas onnellisuuskuplaani. Aika? Ehkä, mutta myös ystävät tietysti, ja oma rakas pääni. Lähdin kirjoittelemaan unelmakarttoja, ja salaisimpiakin haaveitani ylös, vaikka se tuntui kuinka vaikealta noina päivinä. Normaalisti se sujuu ihan sairaan helposti, eikä listasta meinaa tulla loppua. Nyt mulla oli kuitenkin fiilis, että matto olisi vedetty jalkojen alta, ja jäin maahan tallottavaksi.

Mietin mistä olen innoissani, ja mikä saa perhosia vatsanpohjaan ja jalat kihelmöimään. Kyllähän niitä löytyi, jokaisen unelman kohdalle kirjasin väli- ja päätavoitteet, sekä selkeän työsuunnitelman, jota huipulle pääsy edellyttää. Jokaisen unelman taustalla on hinta.

Pelkästään kaikkien supersiistien ja hullujen tavoitteiden suunnittelu teki ihmeitä. Kiitollisuus ja meditointi auttavat minua myös levottoman mieleni kanssa.

Oon niin innoissani koko elämästä, etten meinaa malttaa nukkua. Luin “Crush it with your passion” kirjan, joka sai monet palaset kohdalleen aivan uudella tavalla. Monen asian suhteen, mulla on kirjan jälkeen paljon selkeämmät suunnitelmat, joita oon todella kaivannut, ainakin joihinkin elämän osa-alueisiin. Harvempiin kuitenkin, esimerkiksi työni yrittäjänä kaipaa selkeitä suunnitelmia ja kunnianhimoa. Sitä onkin ollut, mutta Garyn kirjan jälkeen kaikki on niin paljon selkeämpää.

Vitsit ovat huikea fiilis, kun on niin inspiroitunut olo koko ajan, ymmärrän, että tämä varmasti johtuu viimeisimmästä notkahduksesta ja epäonnistumisesta. Vaikken vielä todella tiedä mikä tarkoitus sillä oli. Nyt kuitenkin palaan sukujuurieni tutkintaan, ja selvitän onko minussa Batmania vai Spidermania.

Ihana elämä, vaikkakin joskus niin pirun hankala<3

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *