-
RISTEYSKOHTA
Yksi luku tuli päätökseen, ja toinen alkaa. Mitä ne hetket ovat, kun kaikki menee uusiksi? Opiskelupaikka, muutto, uusi työ, ihmissuhteet, tapaturmat tai vaikka luopuminen. Mulla on ollut viimeisimpinä risteyksinä selkeäsi yrityksen perustaminen, Helsinkiin muutto, ja ensimmäisen työntekijän palkkaus. Mikään niistä ei kuitenkaan oo ollut näin iso, ainakaan mikään noista ei ole tehnyt minusta näin kevyttä tuulenhenkäystä. Päinvastoin. Toki oon ihmisenä herkkä, mutta en todellisuudessa säikähdä ja lamaannu ihan pienestä. Liikutun lähes kaikesta ja iloitsen vieläkin useammasta asiasta, mutta oon luonteeltani tosi vahva ja pärjäävä. Se loppui kuitenkin tähän. Mun koira siis kuoli. Jouduin viemään sen lopetettavaksi muutama viikko sitten. Se on ollut mulla siitä asti, kun oon muuttanut pois…
-
Pakomatka ohi, luulen
Haluan saavuttaa jotain, saavutan sen, haluan saavuttaa lisää. Haluan toteuttaa mun omaa juttua, ei väliä miten, kunhan saan toteuttaa sitä. Luoda uutta, ja ottaa riskejä. En halua sitoutua, koska pelottaa että joku vahingossa jarruttaa mun matkaa. No haluan, mutta en muuten vaan. Löydän itseni Nuuksion poluilta kertomasta nuorelle jampalle silmät kirkkaina kaikki mahdolliset syyt, miksei muhun kannata tutustua enempää. Taisi olla sen aika, että kertoo jotain kivaa itsestään. Oikeastaan mä edes tiedä miksi olen täällä. Siitä oltiin selvästi yhtä mieltä. Haluan juosta johonkin, ja olla juurtumatta mihinkään paikkaan. Halusin Helsinkiin, sitten ulkomaille, luulen. Haluan tehdä sitä mitä keksin ja voin. Koska periaatteessa kaikki on mahdollista, ja silleen oon aina tehnyt.…
-
HERKKYYS
Tuntuupa vaikealta kirjoittaa julkisesti mitään, näitä on kasaantunut taas hirmuisesti tyynyt alle. Halusin kirjoittaa herkkyydestä, ja vahvoista naisista. Miksi jusuri vahvoista naisista? Koska törmäsin taas hetki sitten siihen, että mulle sanottiin kuinka vahva oon. Toisaalta ymmärrän joitain juttuja miksi se saattaa siltä näyttää ulospäin. Ellet sitten oo sattunut olemaan niin lähellä, että olisit nähnyt sen, kun en uskalla mennä illalla yksin kotiin, ja toivoisin, että voisin pyytää naapurin kolossia meidän sohvalle istumaan ja vaan olemaan läsnä. Okei, eihän näitä usein oo, mutta näitä isoja muutoksia on tullut syksyn alkuun tosi paljon, niin on ollut viikkoja, kun olisin halunnut vaan painua sinne naapurin sohvalle ja olla puhumatta mitään. Tämmöisen päivän…
