• Uncategorized

    Pakomatka ohi, luulen

    Haluan saavuttaa jotain, saavutan sen, haluan saavuttaa lisää. Haluan toteuttaa mun omaa juttua, ei väliä miten, kunhan saan toteuttaa sitä. Luoda uutta, ja ottaa riskejä. En halua sitoutua, koska pelottaa että joku vahingossa jarruttaa mun matkaa. No haluan, mutta en muuten vaan. Löydän itseni Nuuksion poluilta kertomasta nuorelle jampalle silmät kirkkaina kaikki mahdolliset syyt, miksei muhun kannata tutustua enempää. Taisi olla sen aika, että kertoo jotain kivaa itsestään. Oikeastaan mä edes tiedä miksi olen täällä. Siitä oltiin selvästi yhtä mieltä. Haluan juosta johonkin, ja olla juurtumatta mihinkään paikkaan. Halusin Helsinkiin, sitten ulkomaille, luulen. Haluan tehdä sitä mitä keksin ja voin. Koska periaatteessa kaikki on mahdollista, ja silleen oon aina tehnyt.…

  • Inspiraatio,  kiertue,  Minusta,  Nita Lehto,  Rohkeus,  Unelmat,  valmennus,  verkkovalmennus

    KIERTUEKUULUMISET JA LAAJENNUSHAAVEET

    Terkkuja Lapista, tai tavallaan jo Helsingistä! Viikon kässärikiertue on nyt takana, Turku, Hämeenlinna, Levi, Keminmaa, Rovaniemi, Tornio, Kemijärvi ja Raahe. Seitsemän päivää ja kahdeksantoista workshoppia. Yöpymispaikkoina kummitustaloja ja leikkimökkejä. Ihania ihmisiä ja tuskaisia kilometrejä lumipyryssä. Uusia paikkoja ja tärkeitä kohtaamisia. Nyt on kuivaksi puristettu sieni, täynnä siistejä ja kasvattavia kokemuksia.   Kirjoittelen nyt Helsingistä, tultiin eilen yöllä kotiin. Katse käännetty tuleviin juttuihin, ja laajennushaaveisiin. Paljon on tapahtunut kaiken suhteen, ja oon parhaani mukaan yrittänyt pitää pään kylmänä ja sydämen lämpimänä, niin kuin annettiin ohjeeksi uusien tuulien puhallellessa. Kerroin aiemmin, että tiimini on kasvanut yhdellä ihmisellä, ja ollaan saatu melkoisesti kaasua painettua pohjaan. Oon saanut tilaa luoda uutta, ja sitähän on…

  • kiertue,  Minusta,  Nita Lehto,  Rohkeus,  Unelmat

    PARTYT PAKETISSA- HAASTE KÄDESSÄ

    Partyt kunnialla takana. Hankala tiivistää tämmöistä isoa kokonaisuutta yhteen tekstiin, yritän parhaani. Edellisestä postauksesta saattoi paistaa pieni paniikki, ja lähimmät tyypit osasivat takuulla lukea rivien välistä aidon kauhun tapahtuman suhteen.  Isoin pelko oli tietysti siinä  miten me saadaan väkeä paikalle, ja miten ylipäätään kaikki saadaan sujumaan täydellisesti. Oon tosi tyytyväinen tuohon tapahtumaan ja siihen, miten saatiin kaikki toimimaan just silleen kun pitikin. Tämä oli kaiken huolen ja stressin arvoinen juttu, sellainen mikä ei kaduta pätkääkään jälkeenpäin.  Hankala myös osata kohdistaa kiitokset oikeaan suuntaan, ja kiittää riittävällä tavalla kaikkia näkyvästi mukana olleita, sekä pieniä auttajia taustalla. En myöskään halua vähätellä omaa panostani tämän suhteen. Omaa tason nostoa, nöyrtymistä, ja kasvamista tapahtuman…